Jos 6

osa 1
osa 5

Selden ojensi kätensä ja tarttui vajoamaisillaan olevaa naista olkapäästä. Se rauhoitti Toscaa vähäsen ja hän pääsi sen verran irti suosta, että pystyi kävelemään. Rupatellen mukavia Selden lähti johdattamaan Toscaa suon halki. Aluksi hän puhui prinsessa Vegasta ja muistutti kirouksen pian murtuvan saadakseen Toscan mielialan nousemaan, mutta kohta hän jo puhui kaikesta maan ja taivaan väliltä. Taukoamatta. Tosca ei saattanut jälkikäteen muistaa mistä kaikesta Selden oli puhunut, mutta se oli estänyt häntä miettimästä miten suo vetäisi hänet syvyyksiinsä tukehduttaen ja miten hän jäisi sen vangiksi, aivan kuten prinsessa Vega oli jäänyt kiven vangiksi. Aina, kun kauhu yritti napata Toscasta otteen, Selden veti hänet irti suosta ja puhui vielä iloisemmin kuin siihen asti. Suolla oli synkkiä ajatuksia herättävä ilmapiiri. Jos Selden olisi hetkeksikään herpaantunut ja ajatellut edes yhtä, mitättömintä onnetonta ajatusta, joita suo yritti hänen mieleensä tunkea, olisi hänkin jäänyt kiinni. On jokseenkin mahdotonta ajatella iloisia, kun tuntee maan kiskovan sinua syvyyksiinsä, joten siinä tapauksessa he olisivat olleet mennyttä kumpainenkin. Mutta Selden oli kulkenut suolla ennenkin. Hän osasi pitää ajatuksensa kurissa ja olla antamatta periksi kasvavalle väsymykselleen ja lopulta he olivat päässeet alueen tuolle puolen. Tosca hoiperteli ensimmäisen tukevalla maalla kasvavan puun luokse ja kesti tovin ennen kuin Selden sai suostuteltua hänet irrottamaan siitä otteensa.

Piili

Äly(ttömän)luurin omistajan suosiollisella avulla tämän lookinlaisen pitäisi nyt olla lukukelpoinen mobiililaitteilla.

Eikä tämä yksilö kyllä sitten ymmärrä miksi lookinlainen osasi osan teksteistä laittaa valkoiseksi, kun taustan väri vaihtui, mutta osaa ei. Mustaa mustalla pohjalla on ehkä hivenen hankala lukea.

Eipä sillä, että se kovin suuri menetys olisi ollut.

Aikataulu

Tämä uusi julkaisuaikataulu. Se ei toimi.

Vasta minä kuukausi sitten otin sen käyttöön, mutta kun se ei toimi.

Siispä kiristetään tahtia.

Hiiteen päivämäärät, uusi pätkä soopaa joka maanantai*.

*tai tiistai. Ollaan realististia.

Ja tähän loppuun kisu, koska kisu on söpö eikä söpöä ole koskaan liikaa.

 

Hömpän viemää 8

osa 1
osa 7

On hyvin masentavaa, kun kiirehtii jonkun avuksi ja ehtii paikalle ajoissa vain nähdäkseen hänen kuolevan. Jos kerran tyyppi kuolee kuitenkin, voisi yhtä hyvin sitten myöhästyä sen verran, ettei ehdi silminnäkijäksi. Valitettavasti on hyvin vaikea tietää, milloin voi kiirettä pitämällä pelastaa hengen ja milloin on parempi hidastella hieman
Istuessaan vielä autossa Beatrice toivoi ampujan olevan huono tähtäämään.
Ehdittyään ulos Beatrice toivoi ampujan ostaneen vahingossa paukkupanoksia.
Puolimatkassa Beatrice toivoi Aidanin teeskentelevän.
Ehkä Beatricella vain oli liian huono mielikuvitus tai ehkä matka oli liian lyhyt, sillä ampuja ei ollut niin huono tähtäämään kuin hänen toverinsa olettivat, hän oli ladannut aseen ihan oikeilla luodeilla eikä Aidan todellakaan teeskennellyt kuollutta. Tajuttomana on näet hankala teeskennellä. Jos kolmikko olisi todella halunnut Aidanin hengiltä heidän olisi vain kannattanut ampua hänet maassa, sillä kallio ei ollut ollut riittävä tuki enää sitten, kun Aidanilta loppuivat voimat. Kun luoti saavutti kohdan, jossa Aidanin pään olisi kuulunut olla, kyseinen pää oli jo vajoamassa maata kohti.
Aidan avasi silmänsä ja hymyili nähdessään yllään Beatricen kasvot.
  ”Pitäisi kai menettää tajuntani useammin.”

Lavinia Restarick oli paikallinen kylähullu. (Nimitystä tosin käytettiin hänestä hyvin lämpimään sävyyn.) Hänen aviomiehensä Richard Restarick oli kadonnut vuosia sitten, sattumoisin samoihin aikoihin kuin Gregory Caillen ensimmäinen vaimo Amelia oli jättänyt Gregoryn. Tämä ei voinut olla aiheuttamatta tiettyjä huhupuheita. Lavinia, pieni, herttainen yksinhuoltajaksi jäänyt naisparka ei joko kuullut huhuja tai ymmärtänyt niitä, hän jatkoi elämäänsä rouva Restarickina aivan kuin mies olisi vain käymässä jossain. Gregory puolestaan oli hyvin painokkaasti tehnyt selväksi, ettei vihjailuja sietänyt. Amelialle ja hänelle oli tullut ylitsepääsemättömiä mielipide-eroja, Amelia oli lähtenyt ja he olivat hoitaneet avioeron postin välityksellä, sillä Ameliaa ei Salemvillen mailla sen koommin ollut nähty. Richard Restarick ei liittynyt siihen kuvioon mitenkään. Gregory oli tietenkin mennyt pian uudelleen naimisiin – ensin Mayan äidin Rosen ja myöhemmin vielä Valerien kanssa – mutta Lavinia oli pysynyt yksinään, asunut talossaan Gregory Caillen naapurissa (Waldemar Caillen hänelle suoman avustuksen turvin) ja huolehtinut tyttärestään. Tytär oli sittemmin lähtenyt opiskelemaan ja Lavinian kylähullun leima oli saanut viimeisen silauksen. Hänellä oli tapana kuljeskella ympäri Salemvillea – kuka tietää millä asioilla, sillä töitä hän ei enää tehnyt – ja selittää kaikille, jotka vähänkin vaivautuivat kuuntelemaan, että hänen tyttärensä tulisi käymään kotona. Lähdettyään opiskelemaan tytär ei ollut kertaakaan tehnyt niin, mutta siitä huolimatta Lavinia jaksoi uskoa että aivan pian hän tulisi. Parhaillaan Lavinia oli Gregoryn talon ulkopuolella räyhäämässä. Naisella oli kantava ääni, joten vaikka Gregory menestyksekkäästi teeskentelikin, ettei huomannut mitään, muilta lähistöllä asuvilta se ei käynyt aivan yhtä helposti. Jonkun oli pakko mennä selvittämään asiaa saadakseen metelin loppumaan. Joku meni. Meteli vaikeni. Ja pari tuntia myöhemmin Gregorylle toimitettiin haaste oikeuteen.

Ellakors 2

Virallisen julkaisuaikataulun (josta kukaan huikeasta yhden hengen lukijamäärästäni ei olisi tietoinen, ellen olisi sitä maininnut) mukaan tänään olisi vuorossa Velho.

Minä en pidä Velhosta.

En minä pidä Ellakorsistakaan, mutta se ei ole niin vanha tekele kuin Velho, joten se ei ole vielä ehtinyt kerätä osakseen aivan yhtä paljon itsekritiikkiä.

Siispä päivän soopa: Ellakors 2.

Jossa ei tapahdu mitään jännää. 

Jännä alkaa vasta osassa 3.

Ehkä.  

osa 1a
osa 1b

Marraskuu 1885

Lähes kaksi kuukautta kestäneen tehtävän jälkeen ASS Ellakors matoi telakalle Kalligeneian tukiasemalla. Viimeiset viikot olivat rasittaneet niin alusta kuin sen miehistöäkin. Valtaosa miehistöstä odotti innolla vapaata, jota heille oli luvassa siksi aikaa, kun Ellakors kävi läpi välttämättömiä huolto- ja korjaustöitä. Poikkeuksia tietenkin löytyi ja toisin kuin yleensä, ansaittu tauko ei harmittanutkaan eniten aluksen kapteenia, vaan yliperämies Walshia. Trinian Walsh oli ollut Ellakorsin pääinsinöörinä ennen valitettavaa ylennystään ja piti yhä höyryaluksen konehuonetta omana valtakuntanaan, jonne muilla ei ollut asiaa puuhastelemaan. Kalligeneian telakan henkilökunta oli kärsivällistä joukkoa. He paiskasivat Walshin pihalle vasta kolmen päivän jälkeen. Walshille jäi kaksi vaihtoehtoa: etsiä jotain juotavaa tai etsiä jotain näperrettävää. Koska näpertelyyn saattoi käyttää Ellakorsilla olevat muutamat joutohetket, Walsh päätti hakeutua juomaan. Walsh oli etsimässä kapakkaa, jonne ei ollut aikaisemmilla vierailuillaan saanut porttikieltoa ja sattui kulkemaan oikeustalon ohi juuri kun siellä oli käynnissä mielenkiintoinen rähinä. Walsh katseli tapahtumia hetken verran. Kokonaiset viisi miestä yritti taltuttaa yhtä naama punaisena räyhäävää raivopäätä. Walsh totesi tuntevansa sekä raivohullun itsensä että tämän raivon kohteen ja koska hänellä ei ollut mitään kiinnostusta uudistaa tuttavuuttaan raivohullun kanssa, hän käveli mekkalan rauhallisemman osapuolen luo. ”Sinut sitten vapautettiin, vai?”
  ”Kyllä. Herra Cowden ei tullut ajatelleeksi, että tekaistujen syytösten pitävyys kannattaisi varmistaa tekaistulla todistusaineistolla.” Puheena oleva herrasmies saatiin lopultakin taltutettua ja häntä alettiin raahata takaisin oikeustaloon, missä hän saisi riemukseen syytteet ainakin tapon yrityksestä, virkamiehen vastustamisesta ja häiritsevästä käytöksestä julkisella paikalla.
  ”No, se oli viihdyttävää,” Walsh totesi hilpeästi ja koska Israfilin ex-presidentin aiheuttama näytös oli tullut päätökseensä, hän kääntyi jälleen herra Qayinin puoleen. ”Etsiskelen kapakkaa, jossa minua ei vielä tunnisteta, liitytkö seuraan?”

Jepjep

Jahas. Maanantaina olisi taas aika tunkea tänne lisää laatukirjallisuutta joutavuuksia. Minulla on tietty julkaisujärjestys mutta mutta...

Käsi ylös kaikki, jotka haluavat skipata Velhon ja siirtyä suoraan Ellakorsiin! 

Kukaan?

Jaa,mutta... eihän täällä ole muita kuin minä.

Ei sitten.

Jos 5

Uusi vuosi, vanhat roskat.

osa 1
osa 4

Kruunun vienyt nainen uskoi, kun Selden sanoi tietävänsä nopeamman tien. Häneltä oli vienyt vuosia saada selville kruunun piilopaikka ja senkin jälkeen, kun hän piilon jo tiesi häneltä oli vienyt lähes kuukauden harhailla oikean luolan luokse. Selden oli lähtenyt matkaan vasta jättiläisen kuoltua, joten hänen oli ollut pakko tulla luolalle jotain oikotietä.
  ”Prinsessa on kyllä jo ollut kivettyneenä seitsemän vuotta, ei muutama lisäpäivä varmaan mitään haittaa”, Selden totesi tyynesti huomatessaan naisen epäröivän. Kuten hän oli toivonutkin, nainen ei ollut samaa mieltä. Jos vain pystyisi asiaan vaikuttamaan, nainen ei antaisi prinsessan olla kirottuna yhtään pidempään kuin oli tarpeen.
  ”Hyvä on, näytä tietä”, nainen myöntyi ja laittoi kruunun talteen laukkuunsa, joka sattumoisin oli samannäköinen kuin Seldenin laukku. Tietenkin. Se oli hyvin yleinen laukkumalli niiden keskuudessa joille käytännöllisyys oli tyyliä tärkeämpää. Selden ei ilmeisesti mielestään ollut vielä tarpeeksi stepannut naisen hermoilla, koska ei suostunut lähtemään minnekään ennen kuin saisi tietää naisen nimen. Jos katse olisi voinut tappaa, Seldenille olisi käynyt huonosti, mutta olisi ainakin saanut ennen kuolemaansa tietää naisen nimen olevan Tosca. Selden ei esittänyt mitään typeriä huomautuksia nimestä vaan yksinkertaisesti esitteli itsensä ja lähti johdattamaan Toscaa kohti Eddan valtakuntaa.

Vuosia sitten, ennen kuin jättiläinen oli tupsahtanut Eddaan, murhannut valtaosan sen kuninkaallisista ja kaapannut vallan, Tosca ja prinsessa Vega olivat olleet hyviä ystäviä. Tosca oli ollut poissa jättiläisen tullessa mutta heti kuultuaan uutiset hän oli kiiruhtanut ystävänsä avuksi. Päästessään takaisin Eddaan hän oli saanut kuulla Vegan olevan kirottu ja tämän koko perheen kuolleen. Palvelija, joka oli paennut kuninkaan kruunu mukanaan, oli jäänyt sille tielleen ja kruunu oli jäänyt kateisiin. Sen jälkeen Tosca oli omistanut kaiken aikansa kruunun etsimiseen, jotta voisi vapauttaa ystävänsä ja auttaa tätä kaappaamaan Eddan takaisin. Hän oli innokas tehtävänsä lähestyessä loppuaan, mutta oltuaan niin kovin kauan yksin Tosca ei osannut luottaa kehenkään. Eipä Selden kyllä hänen kannaltaan järin luotettava ollutkaan.