Jos 5

Uusi vuosi, vanhat roskat.

osa 1
osa 4

Kruunun vienyt nainen uskoi, kun Selden sanoi tietävänsä nopeamman tien. Häneltä oli vienyt vuosia saada selville kruunun piilopaikka ja senkin jälkeen, kun hän piilon jo tiesi häneltä oli vienyt lähes kuukauden harhailla oikean luolan luokse. Selden oli lähtenyt matkaan vasta jättiläisen kuoltua, joten hänen oli ollut pakko tulla luolalle jotain oikotietä.
  ”Prinsessa on kyllä jo ollut kivettyneenä seitsemän vuotta, ei muutama lisäpäivä varmaan mitään haittaa”, Selden totesi tyynesti huomatessaan naisen epäröivän. Kuten hän oli toivonutkin, nainen ei ollut samaa mieltä. Jos vain pystyisi asiaan vaikuttamaan, nainen ei antaisi prinsessan olla kirottuna yhtään pidempään kuin oli tarpeen.
  ”Hyvä on, näytä tietä”, nainen myöntyi ja laittoi kruunun talteen laukkuunsa, joka sattumoisin oli samannäköinen kuin Seldenin laukku. Tietenkin. Se oli hyvin yleinen laukkumalli niiden keskuudessa joille käytännöllisyys oli tyyliä tärkeämpää. Selden ei ilmeisesti mielestään ollut vielä tarpeeksi stepannut naisen hermoilla, koska ei suostunut lähtemään minnekään ennen kuin saisi tietää naisen nimen. Jos katse olisi voinut tappaa, Seldenille olisi käynyt huonosti, mutta olisi ainakin saanut ennen kuolemaansa tietää naisen nimen olevan Tosca. Selden ei esittänyt mitään typeriä huomautuksia nimestä vaan yksinkertaisesti esitteli itsensä ja lähti johdattamaan Toscaa kohti Eddan valtakuntaa.

Vuosia sitten, ennen kuin jättiläinen oli tupsahtanut Eddaan, murhannut valtaosan sen kuninkaallisista ja kaapannut vallan, Tosca ja prinsessa Vega olivat olleet hyviä ystäviä. Tosca oli ollut poissa jättiläisen tullessa mutta heti kuultuaan uutiset hän oli kiiruhtanut ystävänsä avuksi. Päästessään takaisin Eddaan hän oli saanut kuulla Vegan olevan kirottu ja tämän koko perheen kuolleen. Palvelija, joka oli paennut kuninkaan kruunu mukanaan, oli jäänyt sille tielleen ja kruunu oli jäänyt kateisiin. Sen jälkeen Tosca oli omistanut kaiken aikansa kruunun etsimiseen, jotta voisi vapauttaa ystävänsä ja auttaa tätä kaappaamaan Eddan takaisin. Hän oli innokas tehtävänsä lähestyessä loppuaan, mutta oltuaan niin kovin kauan yksin Tosca ei osannut luottaa kehenkään. Eipä Selden kyllä hänen kannaltaan järin luotettava ollutkaan.

Selden ei johdattanut Toscaa aivan päinvastaiseen suuntaan, kuin mitä Tosca itse olisi kulkenut, mutta läheltä liippasi. Kierreltyään aluetta viikkotolkulla turvallista reittiä etsien Toscakin tunsi alueen kohtuuhyvin ja häntä alkoi reippaasti epäilyttää, kun näki minne mies häntä oli viemässä.
  ”Tämähän on suo”, Tosca sanoi epäröiden.
  ”Olet ihan oikeassa, suohan tämä”, Selden vastasi hilpeästi ja jatkoi matkaansa. Toscan hämmästykseksi Selden kulki suollakin yhtä helposti kuin tukevalla maalla. Hän päätteli miehen tuntevan alueen todella hyvin ja vaikka häntä hirvittikin aivan tavattoman paljon, hän uskaltautui suolle miehen perässä astuen tarkasti samoihin paikkoihin kuin tämäkin. Ensimmäisellä askeleella suo yritti nielaista Toscan kengän. Toisella askeleella se havitteli jo hänen sukkaansakin. Tosca vinkaisi hätääntyneenä ja yritti päästä takaisin, mutta suo piti lujasti kiinni hänen nilkoistaan ja paransi otettaan jatkuvasti. Selden huomasi Toscan hätäännyksen ja palasi hänen luokseen.
  ”Älä pelkää. Tämä suo upottaa vain ne, jotka tuntevat pelkoa ja epätoivoa”, Selden selitti selvästikin vapaana kummastakin noista tuntemuksista, jos hänen tukevasta jalansijastaan saattoi mitään päätellä.

Selden olisi voinut napata kruunun Toscalta ja jättää tytön yksin selviytymään suosta. Suuttumus olisi karistanut Toscan suota kohtaa tunteman kauhun juuri tarpeeksi pitkäksi aikaa, että hän olisi päässyt kömpimään kuivalle maalle, mutta hän ei olisi voinut ylittää suota yksin. Ilman opasta Tosca olisi joutunut lähtemään linnaa kohti useita päiviä kestävää kiertotietä, samaa, jota oli aikaisemminkin kulkenut. Selden, jolle suo ei tuottanut vaikeuksia, olisi päässyt perille reilusti ennen Toscaa, mutta yksinäisellä matkalla hänellä olisi ollut paljon aikaa ajatella. Hän olisi alkanut miettiä, oliko kruunu sittenkään oikea. Hän olisi tutkinut tuiki tavallisen näköistä kruunua yksinäisinä hetkinään ja alkanut ihmetellä, voisiko kruunulla ylipäänsä olla voimaa herättää kiveksi muutettu eloon. Ja kaiken lisäksi hän olisi alkanut miettiä, millaista mahtoi olla kiveksi muutettuna ja tekikö hän sittenkään oikein, jos veisi kruunun ystävälleen Joosualle tuhottavaksi. Eddaan päästyään Selden olisi livahtanut puutarhaan kenenkään näkemättä ja laskenut kruunun kivisen prinsessan päähän hyvin ahdistuneena moraalisista pohdinnoistaan. Prinsessa Vega olisi herännyt henkiin ja nähnyt ensimmäisenä Seldenin huolestuneet kasvot. Hän olisi rakastunut tähän oikopäätä (prinsessa oli melkoisen helposti rakastuvaa sorttia), mutta vaatimatonta Seldeniä ei olisi kiinnostanut elämä kuningattaren rinnalla. Prinsessa Vega, joka ei suoraan sanottuna itsekään koskaan ollut erityisemmin välittänyt valtaistuimelle nousemisesta olisi luovuttanut kruununsa Joosualle ja lähtenyt kiertämään maailmaa Seldenin rinnalla. Tosin vain hänen ystävänään, Selden kun ei olisi rakastanut prinsessaa sen syvemmin – niin kaunis kuin likka olikin. Yksipuolinen rakkaus ei olisi prinsessaa paljon surettanut, hän olisi rakastunut vielä puolenkymmentä kertaa ennen kuin olisi lopulta löytänyt elämänsä rakkauden. Lailliseksi kuninkaaksi edennyt sikopaimen Joosua olisi hämmästyneen kansan hyväksynnällä saanut jäädä Eddan valtiaaksi, mutta koko loppuikänsä häntä olisi vaivannut aavistus, että oli ehkä sittenkin tehnyt jossain vaiheessa tyhmästi. Mutta Selden ei napannut kruunua Toscalta.

osa 6