Velho 4

osa 1
osa 3

Alia oli odottanut velhon vievän hänet kotiinsa vain siirtämällä heidät taikakeinoin, mutta matka taittuikin merkillisissä hevosettomissa vaunuissa, jotka kopistelivat menemään teitä pitkin puisilla koivillaan sellaista vauhtia, että ihan hirvitti. Velho asui saarellaan suuressa, sokkeloisessa linnassa. Se näytti melkein yhtä suurelta kuin Alian isän linna ja kuitenkin velho asui siellä aivan yksinään – tai oli asunut siihen asti.

Oli jo myöhä, kun kummalliset vaunut kolistelivat linnan pihalle ja niin pimeää, ettei Alia kunnolla nähnyt minkälaiseen paikkaan oli joutunut. Velho johdatti prinsessan sisälle ja muitta mutkitta sulki hänet tyrmään. Tyrmä ei kyllä ollut niin kamala paikka kuin olisi saattanut kuvitella. Siellä oli pimeää ja pienissä ikkunoissa kalterit eikä lainkaan kauniita huonekaluja, mutta toisaalta siellä oli runsaasti kuivia, puhtaita olkia joilla nukkua eikä laisinkaan rottia tai muita iljetyksiä. Katosvuoteeseen ja lämpimiin peittoihin tottuneelle prinsessalle tyrmä oli silti melkoinen järkytys.

Alia oli ollut varma, ettei pääsisi tyrmästä koko loppuelämänsä aikana, mutta jo varhain seuraavana aamuna velho tuli hakemaan häntä ja vei kierrokselle linnaan. Alia oli kylmettynyt yön aikana ja niiskutti koko ajan. Linna oli täynnä sokkeloisia huoneita ja valtavia makuukamareita, joissa kukaan ei asunut. Siellä oli ruokasali, jonka pöydän ääreen olisi mahtunut prinsessan koko suku serkkuineen kaikkineen ja kirjasto, jossa hyllyt ylsivät kaukana hänen päänsä yläpuolella olevaan katonrajaan asti ja olivat tulvillaan kirjoja.

Mitä enemmän Alia näki, sitä enemmän hän meni pyörälle päästään ja hän huolestui aika tavalla tajutessaan, että velho aikoi hänestä piikaa itselleen. Hänen tuli pyykätä, tiskata, tarjoilla ruoka, siivota ja ylipäänsä tehdä kaikki, mikä linnassa vain tekijää tarvitsi, mutta prinsessana ei Alia tietysti osannut tehdä mitään niistä. Prinsessa muisteli murheissaan, miten ankara hänen isänsä oli taitamattomia palvelijoita kohtaan. Velho olisi varmasti moninkertaisesti pahempi.

Linnan lukuisia huoneita ei hetkessä läpi käyty ja oli jo myöhä, kun kaikki oli nähty ja velho antoi niiskuttavan prinsessan mennä nukkumaan. Surkeana Alia lähti takaisin tyrmää kohti. (Se olikin ainoa huone, jonne hän osasi omin päin.) Hän oli ehtinyt ottaa vasta askeleen, kun velho huomautti talon olevan täynnä tyhjiä huoneita. Velho kuulosti sen sanoessaan melkein ystävälliseltä, joten prinsessa uskalsi etsiä itselleen hieman paremman majapaikan. Valittuaan ensimmäisen löytämänsä makuuhuoneen Alia kömpi lämpimän peiton alle ja nukahti saman tien, muistamatta ollenkaan murehtia töitä, joihin pian joutuisi perehtymään.

Aamulla ei velhoa näkynyt missään, mutta Alian sormenpäähän oli sidottu valkoinen villalanganpätkä. Alia seurasi lankaa käytävää pitkin keittiöön, jossa oli yksinkertainen aamiainen valmiiksi katettuna. Aamiaisen syötyään hän jatkoi langan seuraamista pesutupaan, josta löytyi sen toinen pää – pieni, valkoinen lankakerä. Prinsessa käsitti, että hänen piti aloittaa työt pesutuvasta ja ryhtyi hommiin.

Aluksi piti silittää puhtaat lakanat, joita huoneessa oli tulvimalla. Alialta vei hetken löytää silitysrauta ja keksiä, kuinka saisi sen lämpiämään. Ensin rauta oli liian kylmä, eivätkä lakanat silinneet laisinkaan. Niinpä hän kuumensi rautaa lisää, jolloin se kuumenikin liikaa ja jätti lakanoihin ruskeita jälkiä. Alia yritti uudestaan, mutta hän onnistui vain silittämään rypyt taitteiksi ja lakana sen kuin ruskistui ruskistumistaan. Kauhuissaan Alia yritti ruskistaa lakanan kaikkialta saman sävyiseksi, mutta onnistui vain polttamaan sen osittain aivan mustaksi.

Alia rukka oli kyynelten partaalla ja varma siitä, että velho heittäisi hänet nyt takaisin tyrmään, (ellei sitten keksisi mitään kamalampaa rangaistusta) ja hän pelästyi pahoin, kun velho yhtäkkiä seisoikin hänen vierellään lakanaa katsellen. Velho otti Alialta silitysraudan ja siirsi sivuun, missä se ei käristäisi mitään ja levitti korventuneen lakanan eteensä tutkiakseen sitä tarkemmin.
  ”Sehän on kuin ilmetty Jeran kuningas”, velho totesi hilpeästi ja tosiaan, lakanaan palaneet jäljet näyttivät muodostavan miehen kasvot. Velho ei lausunut moitteen sanaa, hän vain viikkasi Jeran kuninkaan muotokuvan siististi ja laittoi hyllylle silitettyjen, kärventymättömien lakanoiden sekaan ja jätti hämmästyneen prinsessan jatkamaan töitään.

Kun prinsessa oli saanut loputkin lakanat pahoinpideltyä silitysraudalla ja viikattua siististi kaappiin hän ryhtyi pesemään pyykkiä. Tuokion kuluttua koko pesutupa tulvi vaahtoa. Onnettomana Alia yritti keksiä kuinka saisi sotkun siivottua ennen kuin velho taas tulisi ja tietenkin velho jälleen ilmestyi paikalle ennen kuin hän ennätti tehdä yhtään mitään tilannetta korjatakseen. Ensin velho katsoi ympärilleen. Sitten velho katsoi ryvettynyttä prinsessa Aliaa. Seuraavaksi hän muotoili prinsessalle vaahdosta uuden kampauksen ja katosi jälleen omiin puuhiinsa. Tovin Alia seisoi pesutuvan lattialla vaahtoa päässään ennen kuin saattoi ällistykseltään aloittaa lattian kuuraamisen.

osa 5