Piika ja prinssi 2

osa 1

Päivät vilistivät ohitse eikä aikaakaan kun juhlapäivä jo koitti. Dariusz ja Agnieszka, Mateusz ja Adrianna vihittiin tuhatpäisen juhlaväen silmien edessä ja linna oli täynnään riemuitsevia ihmisiä, jotka lauloivat ja tanssivat ja muutenkin iloitsivat kaikin mahdollisin tavoin.

Illalla kaikki kokoontuivat juhlasaliin, jossa sekä ylhäiset vieraat että linnan palvelusväki yhdessä nostivat maljan nuoriparien onnelle. Kuului mahtava kulaus, kun Jarosławan viini valui samanaikaisesti alas sadoista kurkuista, mutta tuskin oli Janusz tyhjentänyt lasinsa, kun jo tunsi merkillistä heikotusta. Prinssi katsoi ympärilleen ja huomasi, että kaikki muutkin – jopa hänen väkivahva veljensä Dariusz – vajosivat yksi toisensa jälkeen voimattomina lattialle.

Vain Celina seisoi hyvinvoivana salin toisella puolen, kädessään yhä täysinäinen viinilasi. Celina ei nimittäin lainkaan pitänyt viinistä ja oli vain teeskennellyt juovansa, aikoen siemailla sitä vähitellen pikkuinen tilkka kerrallaan. Janusz kiirehti salin poikki tytön luokse ja ennätti juuri ajoissa estämään tätä juomasta. Celina hämmästyi ensin, mutta huomatessaan, miten huonosti ihmiset kaikkialla hänen ympärillään voivat, hän tajusi prinssin pelastaneen hänet. Pyytäen Celinaa hoitamaan sairastuneita Janusz itse lähti kiireesti hakemaan apua. Valtakunnassa asui mahtava velho, joka oli ollut aivan liian kiireinen osallistuakseen juhliin ja hänelle Janusz nyt lähetti kirjekyyhkyn apua pyytäen. Oitis viestin saatuaan velho jätti työnsä kesken noin vain, pakkasi laukkunsa täyteen kaiken maailman troppeja ja lähti linnaan.

Ottaessaan velhon vastaan Celina oli jo aivan uupunut kuljettuaan turhaan juhlijan luota toiselle yrittäen keksiä jotakin, mitä voisi heidän hyväkseen tehdä. Väsymyksestään huolimatta hän auttoi velhoa sekoittamaan vastamyrkyn ja antamaan sitä kaikille sairastuneille. Velho oli onneksi osannut aavistella, mistä myrkystä oli kyse ja ottanut juuri oikeat ainekset mukaansa, oli näet tärkeää saada vastamyrkkyä nopeasti tai se ei tehoaisi. Heti vastamyrkkyä saatuaan sairastuneet virkosivat ja olivat aivan kuin ei heitä mikään olisi vaivannutkaan. Mitä useampi ihminen virkosi, sitä enemmän Celina ja velho saivat auttajia ja kohta oli vastamyrkky käytetty viimeiseen pisaraan – se oli riittänyt juuri ja juuri.

Celina selitti kuninkaalle mitä oli tapahtunut ja kuningas järkyttyi syvästi ymmärtäessään Jarosławan tahtoneen vain vahingoittaa heitä kaikkia. Oli onni, että Janusz oli ehtinyt ajoissa huomata juonen. Keskimmäistä prinssiä ei kuitenkaan näkynyt ja kauhistuneena Celina tajusi, ettei tämä ollut palannut kyyhkyjen luota. Hädissään Celina juoksi kyyhkyslakkaan perässään Dariusz ja Mateusz morsiamineen ja jopa molemmat kuninkaat. He löysivät Januszin kyyhkyslakan lattialta niin syvään uneen vaipuneena, että tämä tuskin hengittikään. Prinssi oli juuri ennättänyt lähettää kyyhkysen matkaan ennen kuin hänen juomansa myrkky oli alkanut kunnolla vaikuttaa.

Velho ei voinut enää tehdä enempää vastamyrkkyä, joten kuningas käski nopeinta lähettiään noutamaan lisää aineksia velhon mökiltä. Lähetti viilettikin sellaista vauhtia, että tuskin oli pöly ehtinyt hänen lähtönsä jäljiltä laskeutua, kun hän jo oli palannut ainekset mukanaan. Velho sekoitti vastamyrkyn ja kiirehti antamaan sen prinssille, mutta aivan kuten hän oli pelännytkin, oli jo liian myöhäistä. Janusz ei vironnut. Vain kuningatar Jarosława voisi enää saada kavalan myrkyn vaikutuksen kumottua.
  ”Minä lähden kuningatar Jarosławan luo ja tuon mukanani parannuskeinon”, prinssi Dariusz ilmoitti sen tien. Hänen isänsä mielihyvin suostui tähän, sillä kukapa voisi paremmin selviytyä matkasta, kuin Dariusz voimineen. Vanhimman prinssin tuore vaimo Agnieszka oli ylpeä miehensä rohkeudesta ja kuten kaikki muutkin, toivotti tämän matkalle onnea. Vain kuningas Michał oli hieman pahastunut, että hänen tyttärensä niin pian häiden jälkeen jo hylättiin, mutta hänkin toki toivoi Januszin toipuvan ja uskoi prinssin ehdottomasti olevan paras mies parannusta etsimään.

Matka kuningatar Jarosławan maille oli hyvin pitkä, monen monta kymmentä virstaa, mutta voimakas Dariusz taittoi sen uupumatta. Leikiten prinssi päihitti kuningattaren linnan porttia vartioineet peikot ja särki portin yhdellä voimakkaalla iskulla. Huumaantuneena menestyksestään prinssi Dariusz kuitenkin unohti olla varuillaan. Tuskin hän oli laskenut jalkansa kuningatar Jarosławan linnaan johtavalle polulle, kun se petti hänen altaan ja hän putosi päistikkaa ansaan. Niin voimakas kuin prinssi olikin, ei hänen lihaksistaan ollut apua, kun olisi pitänyt ansakuopan suoraa seinämää kivuta ylös ja niin jäi prinssi kuopan pohjalle kuningatar Jarosławan vangiksi.

osa 3