osa 1
Joosua pelkäsi vallan menettämistä aivan tavattomasti ja salaa lähetti uskollisimman ystävänsä Seldenin kruunua etsimään. Seldenin oli määrä tuoda kruunu Joosualle jotta hän voisi tuhota sen ja varmistaa, ettei prinsessa koskaan uhkaisi hänen uutta elämäänsä.
Jos Joosua olisi lähettänyt asialle Montmorencyn, tämä yksinkertainen sielu olisi silkan onnenkantamoisen ansiosta löytänyt kruunun. Paluumatkalla hän olisi kuitenkin kömpelyyttään pudottanut kruunun jokeen ja se olisi jäänyt kateisiin vielä puolentoista vuosisadan ajaksi. Sillä välin olisi tarina kivetetystä prinsessasta muuttunut pelkäksi legendaksi ja sikopaimenen suku olisi tuona aikana yhä hallinnut Eddaa kenenkään muistamatta, ettei niin kuulunut olla. Kruunu olisi vuosien varrella niin turmeltunut, ettei sitä olisi löydettäessä kukaan enää kruunuksi tunnistanutkaan ja se olisi sulatettu ja valettu kolikoiksi. Kivettynyt prinsessa olisi seissyt puutarhassa kunnes olisi vanhuuttaan murentunut. Mutta niin ei käynyt.
Jos Joosua olisikin lähettänyt kruunua etsimään ystävänsä Ferdinandin, Ferdinand olisi lirkutellut itsensä kansan suosioon uskotellen etsivänsä kruunua prinsessan vuoksi. Aikanaan olisi Ferdinand saanut kruunun käsiinsä laittamatta itse tikkua ristiin. Sen jälkeen hän olisi yllyttänyt kansan Joosuaa vastaan, yhä uskotellen toimivansa prinsessan hyväksi ja kunhan kaikki hänen ystävänsä olisi vangittu tai surmattu hän olisi pettänyt kaikki lupauksensa ja tuhonnut kruunun. Eddan väelle hän olisi väittänyt, ettei kruunu toiminutkaan ja heidän surressa prinsessaansa hänen olisi ollut helppo keplotella itsensä valtaan. Hän olisi riistänyt valtakuntaa pahemmin kuin jättiläinen koskaan, kunnes paikalle olisi ilmaantunut eräs toinen elämänsä tylsyyteen kyllästynyt paimenen tapainen, joka olisi muuttanut Ferdinandin perunaksi, jättänyt Eddan oman onnensa nojaan valtiasta vaille ja lähtenyt etsimään uusia seikkailuja. Mutta niin ei käynyt.
osa 3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti