osa 10
Ilman kruunua linnaan palannut Selden kertoi Ferdinandille huonot uutiset ja lähti etsimään Joosuaa. Hän toivoi että voisi vielä saada Joosuan mielen muuttumaan ja että tämä antaisi Toscan pelastaa prinsessan kenenkään häiritsemättä. Selden ei tietenkään heti maininnut Toscaa, joka oli parhaillaankin tulossa linnaa kohti kruunu mukanaan, vaan yritti aluksi vain saada Joosuan ymmärtämään, että Seldenin palaaminen tyhjin käsin ei välttämättä tiennytkään Joosuan maailman loppua. Valitettavasti Ferdinand oli Seldenin poissa kuiskaillut Joosualle myrkyllisiä mielipiteitään ja vähä vähältä vakuuttanut tälle, että hän todella oli Eddan oikeutettu hallitsija. Ferdinand oli näet päätellyt, että Joosualta valta olisi helpompi kaapata kuin valtaistuimen todelliselta lainmukaiselta haltijalta. Ferdinandin ylistysten, valheiden ja vakuuttelujen vuoksi Joosua muisti nyt virheellisesti yksin surmanneensa jättiläisen. Hän oli vakuuttunut siitä, että oli tehnyt virheen lähettäessään Seldenin kruunua etsimään ja että Ferdinand – ja ehkä ihan vähän Montmorencykin – oli hänen ainoa todellinen ystävänsä.
Ferdinand tunsi Seldenin luonteen ja oli osannut epäillä ettei tämä loppujen lopuksi pystyisi edesauttamaan suunnitelmaa, joka väistämättä koituisi nuoren kiveksi muutetun naisen kohtaloksi vaan palaisi syystä tai toisesta tyhjin käsin. Ferdinand oli yrittänyt saada Joosuan uskomaan että jos näin kävisi eikä Selden todellakaan toisi kruunua tullessaan, se johtuisi siitä, että Selden aikoi itse sen avulla nousta Eddan hallitsijaksi. Tämä ilkeä väittämä ei sentään ollut mennyt läpi. Joosuakin tunsi Seldenin ja jos Ferdinand olisi keksinyt uskotella tämän pettävän Joosuan jonkun toisen hyväksi, Joosua olisi saattanut uskoa. Oli kuitenkin ihan älytön ajatus että Selden pettäisi ystävänsä oman vallanhimonsa vuoksi. Epäilyksen siemen oli kuitenkin jäänyt itämään ja Joosua pelkäsi hataralla pohjalla olevan asemansa vuoksi enemmän kuin koskaan, kun Selden tuli hänen luokseen ja tunnusti epäonnistuneensa tehtävässään.
Jos Seldenillä olisi ollut reilusti enemmän aikaa, hän olisi saanut Joosuan pään kääntymään. Raivostuneena suunnitelmiensa epäonnistumisesta Ferdinand olisi yrittänyt surmata Joosuan, mutta Selden olisi tullut väliin ja päässyt hengestään. Ferdinandin olisi lopulta pysäyttänyt Montmorency, jonka periaatteiden mukaan täytyi ehdottomasti olla kiltti ja joka näin ollen erittäin kiltisti olisi kalauttanut Ferdinandia maljakolla ennen kuin tämä olisi ehtinyt tappaa Joosuankin. Montmorencyn äitikin olisi hyväksynyt tämän erittäin kilttinä käytöksenä. Joosua ja Montmorency olisivat muun linnanväen avulla järjestäneet Toscalle juhlallisen vastaanoton. Tajuttuaan Seldenin olleen oikeassa ystävästään ja järkyttyneenä kuultuaan kuinka Seldenin oli käynyt, Tosca olisi sekavin tuntein luovuttanut itse kruunun Joosualle, josta oli ehtinyt ajatella kovin paljon pahaa. Joosua olisi kruunannut kivisen prinsessan, josta vuosien kuluttua olisi tullut hänen puolisonsa. Niin Toscan kuin Montmorencynkin apu olisi palkittu ruhtinaallisesti ja mitä Ferdinandiin tulee, hänen saamansa tärskäys olisi sekoittanut hänen häijyn pääkoppansa hyvin perusteellisesti ja hänestä olisi tullut hyvin tyhmä ja hyvin, hyvin kiltti koko loppuelämänsä ajaksi. Harmi juttu sinänsä, ettei näin käynyt. Kiltti ja tyhmä Ferdinand olisi ollut aikamoinen näky.
(not)
The End
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti