Jos 8

osa 1
osa 7

Viimeisenkin jalansijan sortuessa syvyyksiin Seldenin oli pakko hypätä. Hyppy jäi lyhyeksi. Selden sai kyllä kiinni kallionreunasta, mutta kun alla ei ollut mitään, mistä ottaa jaloilla tukea hän ei saanut itseään kiskottua turvaan. Totta kai kaikesta tästä oli syntynyt sen verran meteliä, että jääpuikot putoilivat suorastaan sateena hänen ympärillään. Selden ei silti sanallakaan pyytänyt apua, ei edes vilkaissut Toscan suuntaan. Oli vaarallista palata Seldenin avuksi, mutta jos Tosca olisi odottanut jääsateen loppumista, Selden olisi pudonnut. Tosca laski laukkunsa luolan lattialle, ettei se häiritsisi hänen liikkumistaan. Joku toinen kyllä löytäisi kruunun ja vapauttaisi prinsessan, jos hänelle itselleen kävisi pelastuspuuhissa kalpaten. Tosca pujotteli putoavan jään välistä Seldenin luokse. Mies oli niin hämmästynyt nähdessään hänen kääntyneen takaisin, että oli vähällä menettää otteensa. Toscan kiskoessa Seldeniä turvaan viimeiset jääpuikot luolan sillä alueella putoilivat heidän ympärillään. Yksi osui Seldeniä kipeästi olkapäähän – hän kun ei olisi voinut väistää kuin pudottautumalla. Yksi oli vähällä lävistää Toscan jalan, mutta Tosca ehti juuri ajoissa siirtyä hieman sivummalle. Monta muuta jääpuikkoa säikäytti heidät perusteellisesti, mutta tipahti kuitenkin täpärästi ohitse.

Loppujen lopuksi siinä, kun Tosca porhalsi kiskomaan Seldenin turvaan ja he palasivat yhdessä kruunun luo, ei mennyt kuin ehkä minuutin verran. Jääpuikoissa mitattuna aika oli tosin melko lailla pidempi. Loppumatkan kaksikko kulki hipihiljaa ja tuijottaen suorastaan vainoharhaisesti jalkoihinsa siltä varalta, että alla ei olisikaan maata. Toscalla ei ollut hätäpäivää, mutta Seldenille tuo matka oli tuskaisa. Ensinnäkin hänen olkapäätään särki aivan sietämättömästi eikä hänen oikea kätensä sen vuoksi kunnolla liikkunut. Toisekseen ei Seldenillä muutenkaan ollut helppoa. Hän ymmärsi Joosuaa. Tämä oli juuri löytänyt oman paikkansa maailmassa ja halusi suojella sitä. Jokin epämääräinen ja suorastaan mahdottomalta kuulostava tarina kivettyneestä prinsessasta ei riittänyt tuon paikan vaarantamiseen. Valitettavasti Selden ymmärsi myös Toscaa. Toscalle kiviprinsessa ei ollut merkillinen tarina vaan todellisuutta ja hän oli etsinyt prinsessalle pelastusta kauan ennen kuin Joosua oli saanut tarpeekseen sikopaimenen hommasta. Selden halusi tehdä oikein, mutta ei tiennyt kenen kannalta oikein.

Tosca ihmetteli miestä, joka oli aivan toisenlainen kuin se hyväntuulinen yksilö, jonka hän oli tavannut kruunun kätköpaikan luona ja joka oli auttanut hänet suon ylitse. Tosca arveli Seldenin loukanneen itsensä pahemmin kuin hän oli tajunnutkaan ja aikoi kysyä asiasta kunhan he olivat päässeet jääluolan ulkopuolelle.

Kun matkalaiset lopulta näkivät päivänvalon jälleen, aurinko oli laskenut aikaa sitten. Yö oli kirkas ja kaukana horisontissa näkyi Eddan linnan valot. Tosca oli näystä niin riemuissaan, että unohti hetkeksi kaiken muun. Silloin hän pienen ohikiitävän hetken ajan ei ollut varuillaan ja Selden olisi voinut napata itselleen sekä laukun, jossa kruunu oli, että Toscan miekan. Selden olisi yrittänyt saada Toscan tajuamaan, että oli hävinnyt ja luopumaan aikeistaan pelastaa prinsessa. Tosca ei kuitenkaan olisi alistunut niin helposti. Hän olisi yrittänyt saada kruunun takaisin, mutta pikaistuksissaan menettänyt jalansijansa ja suistunut polulta. Selden olisi yrittänyt ottaa naisesta kiinni, mutta hänen vahingoittunut olkapäänsä ei olisi kestänyt tämän painoa ja Tosca olisi pudonnut kuolemaansa. Selden olisi jättänyt kaikki varusteet siihen paikkaan ja laskeutunut Toscan luo niin kiireesti, että olisi ollut vähällä pudota itsekin. Hän olisi kantanut Toscan ruumiin lähimmälle maatilalle ja kertonut tilan väelle, mistä prinsessan vapauttava kruunu löytyisi. Hän olisi kertonut heille tappaneensa Toscan.

Sana kruunusta olisi levinnyt nopeaan ja pian sadoittain ihmisiä olisi vienyt kruunua riemusaatossa linnaan, eikä Joosua olisi siinä tilanteessa voinut muuta kuin juhlallisesti laskea kruunun kivettyneen prinsessan päähän ihmisten katsellessa. Prinsessa Vegan huomio olisi ensimmäiseksi kiinnittynyt äänekkäästi hurraaviin ihmisiin Joosuan sijasta eikä hän olisi rakastunut yhtään kehenkään. Sen sijaan hän olisi kysynyt ystäväänsä Toscaa, jota ei hurraavassa väkijoukossa olisi näkynyt ja Selden olisi tuotu hänen luokseen. Toscan kuoleman vuoksi täysin murtunut mies olisi prinsessallekin kertonut tappaneensa naisen. Joosua, Montmorency ja jopa Ferdinand olisivat yrittäneet vakuuttaa sekä prinsessa Vegan että Seldenin itsensä siitä, ettei Selden ollut murhaaja, mutta turhaan. Selden olisi prinsessan määräyksestä teloitettu. Ystäväänsä surevat Joosua ja Montmorency olisivat palanneet kotiin, ja Ferdinand… Ferdinand olisi huomannut kauniin, vaikutusvaltaisen ja tuomioissaan ankaran prinsessan varsin puoleensavetäväksi ja jäänyt tätä kosiskelemaan. Vieläpä menestyksekkäästi. Vegan ja Ferdinandin hääpäivästä olisi tullut Eddanmaan onnettomin päivä, joten sen kansalaisten kannalta oli varsin hyvä juttu, ettei Selden silloin pettänyt Toscaa.

osa 9