Ellakors 2

Virallisen julkaisuaikataulun (josta kukaan huikeasta yhden hengen lukijamäärästäni ei olisi tietoinen, ellen olisi sitä maininnut) mukaan tänään olisi vuorossa Velho.

Minä en pidä Velhosta.

En minä pidä Ellakorsistakaan, mutta se ei ole niin vanha tekele kuin Velho, joten se ei ole vielä ehtinyt kerätä osakseen aivan yhtä paljon itsekritiikkiä.

Siispä päivän soopa: Ellakors 2.

Jossa ei tapahdu mitään jännää. 

Jännä alkaa vasta osassa 3.

Ehkä.  

osa 1a
osa 1b

Marraskuu 1885

Lähes kaksi kuukautta kestäneen tehtävän jälkeen ASS Ellakors matoi telakalle Kalligeneian tukiasemalla. Viimeiset viikot olivat rasittaneet niin alusta kuin sen miehistöäkin. Valtaosa miehistöstä odotti innolla vapaata, jota heille oli luvassa siksi aikaa, kun Ellakors kävi läpi välttämättömiä huolto- ja korjaustöitä. Poikkeuksia tietenkin löytyi ja toisin kuin yleensä, ansaittu tauko ei harmittanutkaan eniten aluksen kapteenia, vaan yliperämies Walshia. Trinian Walsh oli ollut Ellakorsin pääinsinöörinä ennen valitettavaa ylennystään ja piti yhä höyryaluksen konehuonetta omana valtakuntanaan, jonne muilla ei ollut asiaa puuhastelemaan. Kalligeneian telakan henkilökunta oli kärsivällistä joukkoa. He paiskasivat Walshin pihalle vasta kolmen päivän jälkeen. Walshille jäi kaksi vaihtoehtoa: etsiä jotain juotavaa tai etsiä jotain näperrettävää. Koska näpertelyyn saattoi käyttää Ellakorsilla olevat muutamat joutohetket, Walsh päätti hakeutua juomaan. Walsh oli etsimässä kapakkaa, jonne ei ollut aikaisemmilla vierailuillaan saanut porttikieltoa ja sattui kulkemaan oikeustalon ohi juuri kun siellä oli käynnissä mielenkiintoinen rähinä. Walsh katseli tapahtumia hetken verran. Kokonaiset viisi miestä yritti taltuttaa yhtä naama punaisena räyhäävää raivopäätä. Walsh totesi tuntevansa sekä raivohullun itsensä että tämän raivon kohteen ja koska hänellä ei ollut mitään kiinnostusta uudistaa tuttavuuttaan raivohullun kanssa, hän käveli mekkalan rauhallisemman osapuolen luo. ”Sinut sitten vapautettiin, vai?”
  ”Kyllä. Herra Cowden ei tullut ajatelleeksi, että tekaistujen syytösten pitävyys kannattaisi varmistaa tekaistulla todistusaineistolla.” Puheena oleva herrasmies saatiin lopultakin taltutettua ja häntä alettiin raahata takaisin oikeustaloon, missä hän saisi riemukseen syytteet ainakin tapon yrityksestä, virkamiehen vastustamisesta ja häiritsevästä käytöksestä julkisella paikalla.
  ”No, se oli viihdyttävää,” Walsh totesi hilpeästi ja koska Israfilin ex-presidentin aiheuttama näytös oli tullut päätökseensä, hän kääntyi jälleen herra Qayinin puoleen. ”Etsiskelen kapakkaa, jossa minua ei vielä tunnisteta, liitytkö seuraan?”

 Myöhään samana iltana osan artikulointikyvystään menettänyt komentaja Walsh ja tilapäisesti työtön, mutta syytteistä vapautettu herra Qayin osuivat samaan baariin, jossa kapteeni Roth istui tappamassa aikaansa tohtori Spinerin kanssa. Walsh istui purkamaan sydäntään tohtorille. ”Voitko uskoa, että herra Qayin tässä on täysin alkoholin kestävä? Kokonainen pullo viskiä menetti henkensä aivan turhaan, sillä ei ollut mitään vaikutusta tuohon suippokorvaiseen päähän.”
  ”Tietääkseni vaivaisella pullollisella mitään ainetta ei ole vaikutusta sinuunkaan, Walsh.” tohtori
  ”Se on täysin eri juttu” Walsh ilmoitti ykskantaan. ”Minä olen harjoitellut. Itse asiassa voisin kyllä harjoitella vähän lisää. Luulen nähneeni tuossa vähän matkan päässä ravintolan, jota ei ollut viime kerralla kun kävimme täällä…” Pitemmittä puheitta Walsh toivotti muille illanjatkoa ja suuntasi ovea kohti. Tohtori ja kapteeni vaihtoivat katseen.
  ”Menen varmistamaan, ettei Laodikea pääse tapahtumaan uudelleen”. Spiner sanoi ja nyökkäsi tervehdyksen Qayinille ennen kuin lähti Walshin perään. Yksin pöydän ääreen jäänyt kapteeni viittasi aeriaalia istumaan.
  ”Oikeustalolla oli jotain häiriötä tänään, kuulemani mukaan. Oliko Teillä jotain osuutta asiaan, herra Qayin?”
  ”Herra Cowden oli hivenen tyytymätön oikeuden päätökseen,” Qayin myönsi. Kapteeni naurahti.
  ”Joten mitä aiotte tehdä nyt? Etsittekö toisen murhanhimoisen presidentin neuvottavaksenne?”
  ”En rajoita asiakaskuntaani yksinomaan presidentteihin.” Kapteeni Roth katsoi aeriaalia ja mietti. Ellakorsilla oli joitakin kuukausia aiemmin ollut suurenpuoleisia muutoksia, kun aluksen edellinen yliperämies Storm oli ylennyksen myötä lähtenyt komentamaan omaa alustaan ja vienyt osan Ellakorsin miehistöstä mukanaan. Siitä saakka Ellakors oli kapteenin mielestä tuntunut olevan epätasapainossa. Alukselle oli tullut uutta väkeä pois lähteneiden tilalle – erinomaista, kokenutta väkeä, mutta uusia kasvoja yhtä kaikki ja jostain syystä palat vain eivät olleet loksahtaneet kohdalleen. Kapteeni Roth oli alkanut väsyä ja stressaantua eikä hän enää ollut nauttinut työstään. Sitten he olivat kohdanneet herra Qayinin ja vähän aikaa Roth oli ollut huomaavinaan Ellakorsilla samaa yhteishenkeä, jonka Storm tuntui vieneen mukanaan. Ehkä ratkaisu hänen ongelmiinsa istuikin hänen edessään juuri sillä hetkellä?
  ”Kelpuutatteko höyrylaivojen kapteenit?” Kapteeni Roth kysyi hetken mielijohteesta.
  ”Pienten rahtialusten kapteeneja olen toisinaan auttanut.”
  ”Olisitteko kiinnostunut tulemaan Ellakorsille?” Qayin katsoi kapteenia arvioivasti.
  ”En näe sille estettä.”

Kun perusteellisesti huollettu Ellakors lähti matkaan viikkoa myöhemmin, sen matkassa oli tavallisen miehistön lisäksi yksi epävirallinen neuvonantaja. Telakan työntekijöiden oli lopulta pakko päästää Walsh paikalle (tohtori Spinerin suosiollisella avustuksella hän oli välttänyt uudet porttikiellot, mutta oli silti tyytyväinen päästessään takaisin alukselle) ja hän syynäsi kaikki paikat huolellisesti etsien jotain huomautettavaa. Walsh henkilökohtaisesti huolehti portalaattorin käytöstä miehistön siirtyessä alukseen. Kapteeni palasi alukseen mukanaan herra Qayin ja pari tavallista miehistön jäsentä. Toinen viimeksi mainituista oli uusi tulokas, ETM:n konttoreissa uransa viettänyt aliluutnantti Diehr, joka oli tavattoman innoissaan päästyään töihin Ellakorsin kokoluokan alukselle. Jopa portaalin käyttö oli Diehrille uutta ja ihmeellistä ja pahaa-aavistamaton Diehr kysyi Walshilta kuinka portalaattori toimi.
  ”Portalaattori avaa kahden eri pisteen välille käytävän neljänteen ulottuvuuteen ja portaalista astuja kulkee tosiasiassa mahdollisesti jopa kilometrien mittaisen matkan neljännessä ulottuvuudessa. Koska neljännessä ulottuvuudessa ei kuitenkaan ole aikaa, materiaa tai edes tilaa kulkijasta tuntuu kuin hän vain astuisi hetkessä paikasta toiseen.
Kapteeni oli juuri aikeissa lähteä portalaattorihuoneesta, mutta kuuli keskustelun ja katsoi parhaaksi varoittaa aliluutnanttia.
  ”Jos Teitä mietityttää jokin, oli se sitten elämän tarkoitus tai kahvinkeittimen toiminta, kysykää pyhältä Trinianilta ja saatte takuulla vastauksen”, kapteeni sanoi portalaattorin pariin palanneen Walshin suuntaan nyökäten. ”Ei ole mitään väliä onko hänellä aavistustakaan mistä on kyse, pyhä Trinian vastaa. Jos kuitenkin haluatte saada todenmukaisen vastauksen… En itse asiassa tiedä kenen puoleen siinä tapauksessa kannattaa kääntyä. Muistakaa vain, että kaikki, mitä pyhä Trinian päästää suustaan kello kuuden jälkeen illalla on täyttä roskaa. Ennen kuutta on jonkinlainen mahdollisuus saada vastaus joka ei ole täyttä roskaa, kuuden jälkeen… Älä usko mitään, mitä pyhä Trinian sanoo kuuden jälkeen.”
  ”Kuuden jälkeen paikallista vai yleistä aikaa?” Diehr kysyi silmät suurina.
  ”Kysykää pyhältä Trinianilta.”

ASS Ellakors oli eräs ETM:n valtioliiton useista amfibisista höyryaluksista. Se pystyi liikkumaan vedessä samoin kuin tavallisetkin höyryalukset, mutta lisäksi kulkemaan maata pitkin tuhansien jalkojensa varassa ja sukeltamaan. Aluksella oli reilu kaksisataahenkinen miehistö ja sen lokikirjaan oli aina merkitty yksi ylimääräinen mies. Tapa oli yleinen ETM:n aluksilla ja miehillä oli tapana vitsaillen syyttää lokikirjan haamua erinäisistä pikku sattumuksista samaan tapaan kuin jotkut saattaisivat syyttää räyhähenkiä. Tiettävästi herra Qayin oli ensimmäinen, jonka hengen tämä vain paperilla olemassa oleva matruusi Random oli pelastanut. Parhaillaan aluksella oli 253 henkeä (lokikirjan mukaan luonnollisesti 254), mukaan lukien koko ETM:n pahantuulisin lääkintäupseeri, tohtori Iain Spiner. Kapteeni antoi herra Qayinille virallisen kiertueen aluksella samalla kun tapojensa mukaan tarkisti paikat – Qayinhan oli aikaisemmin saanut liikkua vain rajatulla alueella – ja kierrokseen kuului myös aeriaalille hyvin tutuksi tullut sairasosasto. Tohtori vilkaisi äkäisesti aeriaalia ennen kuin kääntyi kapteenin puoleen.
  ”Ovatko ylimääräiset vartijat jo aluksella?”
  ”Mitkä ylimääräiset vartijat?” kapteeni ihmetteli.
  ”Ne, jotka tarvitaan päivystämään sairastupaan, koska välttämättä haluat täyttää aluksen hankalilla potilailla.” Spiner katsoi paljonpuhuvasti Qayiniin, suosikkipotilaaseensa. Kapteeni protestoi.
  ”Ei tilanne voi olla niin paha.”
  ”Eikö? Sain Eastonin pysymään paikoillaan sydänkäyrän ottamisen ajan vain, koska uhkasin laittaa hänet lepositeisiin. Fishburnin nilkan murtuma ei luutunut sitten millään, koska hän ei vain voinut olla varaamatta painoa jalalleen. Työmoraali on ihan hyvä asia, kunhan pysytään kohtuudessa.”
  ”Liioittelet”, kapteeni naurahti ja sai osakseen niin murhaavan katseen, että katsoi parhaaksi vetäytyä kauemmas.
  ”Et ole varsinaisesti mallipotilas itsekään”, tohtori huomautti. ”Tosin, jos sinä hankkisit tänne vartijoita, he todennäköisesti vain onnistuisivat telomaan itsensä ja minun täytyisi sitoa heidät vuoteeseen heidän sairaslomansa ajaksi.”
  ”Nyt ainakin liioittelet”, Roth huomautti, mutta tohtori ei kuunnellut häntä enää.
  ”Onneksi on rauhoittavia”, Spiner totesi huomattavasti iloisemmin ja vaikka huomautusta ei varsinaisesti ollutkaan tarkoitettu hänelle, kapteeni hymyili vastaukseksi (”Hienoa, että ongelma ratkesi.”) samalla kun vaivihkaa peruutti pois sairasosastolta päästäkseen pois, kun tohtorin hyvä tuuli vielä kesti.
  ”Kannattaa varmaan vältellä häntä pari kuukautta, ellette välitä nukkumisesta”, hän huomautti Qayinille. ”Tai pari vuotta.”

Ellakorsin pääasiallinen tehtävä oli kartoittaa ETM:n ulkopuolisia, entuudestaan tutkimattomia alueita ja tutustua niillä asuviin kansoihin. Sen toissijainen tehtävä oli yksinkertaisesti sanottuna ETM:n juoksupoikana toimiminen. Käytännössä näihin toissijaisiin tehtäviin kului niin paljon aikaa, ettei kartoittaminen juuri edennyt. Nytkin, kun vastahuollettu höyryalus lopulta lähti Kalligeneiasta, se otti kurssin kohti syrjäistä Elamia, missä toinen ETM:n alus oli jonkinlaisissa vaikeuksissa. Suuri tuntematon saisi odottaa.

osa 3a