Jos 3

osa 1
osa 2

Joosua oli hyvin kiintynyt Montmorencyyn, mutta ei uskonut tämän selviytyvän etsintämatkasta yksin ja Ferdinand puolestaan oli hänen mielestään hivenen epäilyttävä. Selden taas oli älykäs ja viisas; ellei hän löytäisi kruunua, ei sitä löytäisi kukaan muukaan ja Joosuan itsevaltius olisi turvattu. Tämähän ei ollut totta, kyllä muutkin olisivat kruunun löytäneet, mutta niin Joosua järkeili pyytäessään Seldeniä ottamaan tehtävän vastaan. Selden suostui, totta kai. Jos hän oli auttanut sikopaimenta päihittämään jättiläisen, miksi hän ei yhtä hyvin voisi auttaa tuoretta kuningasta löytämään kruunun?
Niin pientä esinettä ei voinut suurehkosta valtakunnasta lähteä ihan summamutikassa etsimään vaan Selden alkoi kysellä tietoja Eddan asukkailta. Suurimmalla osalla ei ollut aavistustakaan siitä, kuka Selden oli. He muistivat ainoastaan Joosuan jättiläisen kukistajana, eivät olleet tajunneet tällä tovereita olleenkaan. He auttoivat kuitenkin mielellään ketä tahansa, joka yritti löytää kruunun, sillä olihan kruunun löytyminen joka tapauksessa ensiaskel prinsessa Vegan vapauteen. Ne, jotka tunnistivat Seldenin, auttoivat aivan yhtä auliisti olettaen varakuningas Joosuan lopultakin tekevän jotain seuraavan sankaritekonsa hyväksi.

 Selden seurasi saamiaan vihjeitä kauas Eddan rajojen ulkopuolelle ja havaitsi pian päätyneensä omille synnyinseuduilleen. Matkan varrella oli monia vaarallisia esteitä, mutta Selden ohitti ne vaivattomasti ja saapui luolalle, johon kruunun oli määrä olla kätkettynä. Havaittuaan lyhtynsä särkyneen ja soihtutarpeet kostuneiksi Selden kaivoi taskustaan kynttilänpätkän ja sen heikossa valossa lähti luolaa tutkimaan. Aivan luolan perällä oli suunnaton, metallihelainen arkku, joka oli lukittu yhdeksällä riippulukolla. Selden olisi voinut tiirikoida ne, mutta siinä olisi mennyt melkoisesti aikaa. Hän olisi voinut etsiä avaimet, mutta siinä vasta aikaa olisi mennytkin, ne kun oli ripoteltu piilopaikkoihin pitkin maita ja mantuja. Selden tuumi asiaa hieman ja kävi käsiksi arkkuun. Vähän ponnisteltuaan hänen onnistui työntää arkku hieman kauemmas luolan seinämästä, niin että pääsi tutkimaan sen takaosaa. Hänen onnekseen ei kruunun piilottaja ollut tajunnut erästä pikkuseikkaa. Lukoista ja jykevästä arkusta ei ole paljon iloa, jos arkun saranat ovat kelvottomat. Lukkojen parissa Selden olisi saanut kulutettua tovin jos toisenkin, joten hän päätti oikaista vähän ja rikkoa niiden sijaan ruosteisen saranan, joka arkun kantta paikoillaan piti. Sarana särkyi helposti. Jos kruunun piilottaja olisi tajunnut tutkia saranat… ei. Niin ei olisi voinut käydä, sillä kyseinen henkilö oli tyhmä kuin saapas. Tämän sanominen loukkaa kyllä aika tavalla kaikkia itseään kunnioittavia saappaita, mutta joka tapauksessa unohtakaamme tämä vaihtoehto.
Selden sai kirstun auki ja sen sisällä oli kultainen kruunu, joka näytti aika surkealta tekeleeltä nököttäessään yksin suunnattoman arkun pohjalla pimeässä luolassa. Kruunu oli silti varmasti oikea, Selden oli nähnyt sen kuvan lukuisissa linnan maalauksissa. Selden otti kruunun, asetti arkun kannen paikoilleen niin että se näytti ehjältä ja työnsi arkun takaisin seinää vasten – ihan vain kiusatakseen muita paikalle osuvia aarteenetsijöitä – ja lähti paluumatkalle.
Päästyään ulos kirkkaaseen päivänvaloon ei Selden voinut hetkeen nähdä mitään, mutta hänellä ei ollut ollenkaan vaikeuksia tuntea kaulalleen painetun miekan terää. Kun hänen silmänsä olivat sopeutuneet valoon, hän näki tuikean naisen kaulalleen asetetun miekan toisessa päässä.
Nainen vaati Seldeniä luovuttamaan kruunun hänelle – ei mitenkään omanperäistä tarinamme juonen kannalta.
  ”Minun pitää viedä kruunu Eddaan ja vapauttaa prinsessa Vega”, nainen selitti todennäköisesti vakuutellakseen itselleen, ettei toisen uhkaileminen miekalla ollut mitenkään paha juttu – Selden kun ei ollut mitään selitystä pyytänyt. Sehän on selvää, että muutama sekunti sen jälkeen, kun seitsemän vuotta kateissa ollut kruunu löytyy, jostain nurkan takaa tupsahtaa joku toinenkin sitä havitteleva. Selden hymyili naiselle iloisesti.
  ”Mikä sattuma, niin minunkin!” hän huudahti. Nainen hämmentyi, mutta ei siirtänyt miekkaa.
  ”Mitä ihmettä horiset?”
  ”Minunkin pitäisi viedä kruunu Eddaan ja vapauttaa prinsessa tai jotain sen suuntaista”, Selden vakuutti. Nainen ei uskonut vaan vaati uudestaan Seldeniä antamaan kruunun.

Jos Selden ei olisi antanut kruunua, nainen olisi tappanut hänet siihen paikkaan, vienyt kruunun Eddaan ja vapauttanut prinsessa Vegan. Joosua olisi osunut hieman liian myöhään paikalle tätä estämään ja patsaan sijaan nähnyt puutarhassa koko Eddan kauneimman naisen. Hän olisi joutunut tuon naisen lumoihin ja tajunnut vasta myöhemmin, että kyseessä oli itse asiassa kirouksesta vapautettu prinsessa Vega. Prinsessa olisi aikanaan lämmennyt jättiläisen surmaajan lemmenvaloille ja avioitunut Joosuan kanssa. Montmorency ja Ferdinand olisivat saaneet palkkioksi taannoisesta avustaan varsin mukavat oltavat kun taas prinsessan vapauttanut nainen olisi kärsinyt Seldenin tappamisen vuoksi niin pahoja tunnontuskia, että olisi lopulta sairastunut ja kuollut ennen aikojaan. Mutta niin ei käynyt.

osa 4