Ilkeä prinsessa 2

osa 1

Tullessaan jälleen tajuihinsa Alex pian käsitti prinsessan häipyneen ja lähti kiireesti tämän perään. Linnaa ympäröi melkein joka suunnalta aukeat niityt, joilta pakenevan kuninkaallisen olisi helposti havainnut kaukaakin, joten nuori mies suuntasi kulkunsa metsään arvellen Sofian tehneen samoin. Hän arveli oikein ja saavutti pian prinsessan, jonka juhlava puku ei lainkaan soveltunut maastossa kulkemiseen.

Sofian tavoitettuaan Alex yritti turhaan taivutella tämän palaamaan linnaan ja koska ei voinut tätä väkisinkään takaisin linnaan raahata, miehen ei auttanut kuin jäädä itsekin metsään varmistaakseen, ettei Sofialle sattuisi mitään. Sofia oli päättänyt itsenäistyä ja selviytyä itse, mutta salli palvelijansa läsnäolon, koska piti tätä liian mitättömänä häiritsemään häntä. Itsenäistymisen halussaan prinsessa ei enää komennellut nuorukaista ja käskenyt tätä tekemään kaikkea, mutta hyvänä palvelijana Alex ennakoi prinsessan tarpeet ja toteutti ne pyytämättä. Itsekeskeinen Sofia ei edes huomannut, että toinen järjesti hänelle tulta, vettä ja makuusijan, levitti jopa takkinsa tämän ylle suojaksi yön viileyttä vastaan. Hän vain oli tyytyväinen, että metsään muutto sujui niin helposti.

Sofialla ei ollut hätäpäivää, mutta Alex huomasi pian vointinsa päivä päivältä heikkenevän. Nuori mies pelkäsi, ettei hänestä pian olisi mitään apua ja prinsessa jäisi oman onnensa nojaan. Vielä kerran hän yritti suostutella prinsessan palaamaan linnaan, mutta yhä jääräpäisenä Sofia kieltäytyi, eikä nuorukainen voinut kuin myöntyä. Jo seuraavana päivänä Sofian pakomatka sai ikävän käänteen, kun mikään ei enää sujunutkaan niin helposti kuin ennen. Hän ei voinut käsittää, miten kaikki oli yhden yön aikana muuttunut niin kovin hankalaksi, ennen kuin tajusi, ettei Alex enää hyörinytkään ympärillä askareita hoidellen.

Sofia löysi nuoren miehen kuumeisena saman puun juurelta, jonka alle tämä oli vetäytynyt nukkumaan, eikä kaikista ponnisteluistaan huolimatta saanut miestä hereille. Nyt prinsessa pelästyi kovin ja metsä alkoi yllättäen näyttää suurelta ja synkältä. Hän yritti huhuilla apua, mutta ei uskaltanut harhailla kovinkaan kauas sairaan miehen luota, eivätkä hänen huutonsa niin ollen tavoittaneet ketään. Häntä etsineet metsästäjät olivat jo päiväkausia sitten luopuneet metsän haravoimisesta. Koti alkoi houkuttaa; siellä ainakin oli turvallista, yllätyksetöntä ja huoletonta. Sofia kuitenkin tiesi ettei löytäisi enää takaisin palvelijansa luo jos palaisi linnaan, eikä ollut edes varma että ensin löytäisi linnan. Hän oli tunnontuskitta jättänyt tajuttoman miehen lasinpalasten keskelle, mutta ei voinut hylätä sairastunutta yksin metsään.

osa 3