Uusi jännittävä kertomus alkaa!
Ei täällä, mutta netti on niin laaja, että pakostakin jossain...
Kertokaa minullekin, jos löydätte sen.
Erään pienen, mutta vauraan maan kuninkaalla, Jaromir nimeltään, oli kolme poikaa. Vanhin heistä, Dariusz, oli lähes kaksi metriä pitkä, hänen hartiansa olivat leveät kuin ladonovet ja voimansa mahtavat kuin härällä, jota hän muhkeine lihaksineen suuresti muistuttikin.
Nuorin veli Mateusz oli aika tavalla lyhyempi ja pienempi. Mateusz oli niin laiha, että muistutti aivan notkeaa nuorta pajua. Ruista ei hänellä ollut ranteessa edes yhden jyväsen vertaa, mutta luonteeltaan hän oli aina iloinen, hänen naurunsa oli tarttuvaa ja nokkeluutensa toivat hymyn kaikkien huulille.
Veljeksistä keskimmäinen Janusz oli yhtä pitkä kuin Dariusz ja yhtä laiha kuin Mateusz. Hän oli voimakas, mutta ei tietenkään vetänyt vertoja vanhemmalle veljelleen ja hän oli huomattavasti vakavampi kuin nuorempi veljensä. Vaitonainen Janusz jäi aina veljiensä varjoon ja usein kävi niin, ettei hänen läsnäoloaan edes huomattu, kun kaikkien ihailevat katseet olivat kääntyneitä Dariuszin voimannäytteitä katselemaan ja kaikki korvat keskittyneet kuuntelemaan Mateuszin hullutuksia. Janusz kuitenkin rakasti veljiään eikä pahastunut vaikka jäikin aina vähemmälle huomiolle.
Naapurivaltakunnan kuninkaalla Michałilla oli kaksi tytärtä – molemmat maankuuluja kauneudestaan – ja koska kuninkaat olivat hyviä ystäviä keskenään, toivoivat he luonnollisesti syvempää liittoa maidensa välille. Kun sekä prinsessat että prinssit olivat kaikki tulleet täysi-ikäisiksi, prinssit lähetettiin kosioretkelle.
Prinsessat Agnieszka ja Adrianna olivat juuri niin viehättäviä kuin huhut olivat kertoneet ja kaikki kolme veljestä ihastuivat heihin oikopäätä. Prinsessatkin oitis mieltyivät komeisiin kosijoihinsa. Varsin pian kävi kuitenkin selväksi, että Agnieszkan tunteet olivat syvimmät voimakasta Dariuszta kohtaan ja sorea Adrianna rakasti nimenomaan nokkelaa Mateuszta.
Janusz huomasi veljiensä vastaavan tyttöjen tunteisiin ja iloitsi heidän puolestaan, tavallaan helpottuikin. Hän oli näet murehtinut, ettei hänestä rauhallisen luonteensa vuoksi olisi sulhoksi kummallekaan riehakkaalle siskokselle. Keskimmäinen prinssikään ei kuitenkaan jäänyt rakkaudessa täysin osattomaksi: kotona Januszta odotti uskollisesti pieni piikatyttö Celina, joka oli jo pitkään häntä ihaillut.
Celinan vanhemmat työskentelivät kuninkaan linnassa ja tyttö oli jo pienenä tutustunut prinsseihin ja osallistunut heidän leikkeihinsä. Vielä vartuttuaankin olivat prinssit kohdelleet Celinaa aivan yhtä ystävällisesti, kuin jos tämä olisi ollut heidän sisarensa. Celina oli samoin rakastanut heitä veljinään, kunnes hän eräänä päivänä oli tajunnut tunteidensa olevan Januszta kohtaan vielä paljon syvemmät. Celina ei tietenkään uskaltanut sanoa tunteistaan mitään – pelkkä piika kun oli – ja kun prinssit sitten lähtivät kosioretkelle, Celina hyvästeli heidät raskain sydämin toisaalta toivoen, että Janusz löytäisi onnen ja toisaalta peläten menettävänsä tämän iäksi.
Molemmat kuninkaat iloitsivat lastensa puolesta, jotka niin helposti olivat löytäneet yhteisymmärryksen ja suurenmoisten kihlajaisten jälkeen - joihin totta kai osallistui molempien valtakuntien hoviväki – matkasivat prinssit takaisin kotiin, jossa hääjuhlat järjestettäisiin. Dariusz ja Mateusz lohduttivat morsiametta jäänyttä veljeään, olihan naapurivaltakunnissa vielä runsaasti toinen toistaan kauniimpia prinsessoja. Mutta Januszpa ei ajatellutkaan vieraiden maiden kuninkaantyttäriä vaan kotiin jäänyttä Celinaa.
Rakastettuaan kotiin odottavan Celinan mieli olisi varmasti ollut keveämpi, jos olisi tiennyt, miten lämpimiä tunteita keskimmäinen prinssi sydämessään häntä kohtaan vaali. Samalla, kun Celina oli salaa ihaillut Januszta uskaltamatta kertoa tunteistaan, oli Januszkin koko ajan rakastanut Celinaa. Janusz oli pysynyt vaiti ujouttaan, uskoen, että aivan kuten kaikki muutkin, myös Celina oli syvimmin kiintynyt hänen veljiinsä. Nyt hän toivoi, ettei tyttö olisi aivan murtunut kun sekä Dariusz että Mateusz olivat astumassa avioon.
Prinssit palasivat kotiin mukanaan morsiamensa ja suunnaton joukko naapurimaan väkeä, joka tuli vieraaksi häihin. Häävalmistelujen nopeasti edetessä linnaan saapui aina vain enemmän jalosukuisia, kun kaikki kuninkaalliset läheltä ja kaukaa halusivat osallistua juhlaan.
Vain yhdestä kaukaisesta valtakunnasta ei tullut yhtäkään vierasta. Tuota valtakuntaa hallitsi rautaisella otteella kuningatar Jarosława, joka vihasi syvästi kaikkia eikä toivonut onnea kenellekään muulle kuin itselleen. Jarosława viskasi menemään saamansa kutsun eikä halunnut edes kuulla mistään niin iljettävästä kuin häistä. Sitten kuningatar keksi, miten oiva tilaisuus hänellä oli kostaa kaikille, etenkin ällöttävän kiltille kuninkaalle Jaromirille, jonka pojat olivat avioon astumassa. Jarosława käski palvelijoitaan noutamaan kellarista hänen parhaat viininsä ja sekoitettuaan siihen voimakasta myrkkyä lähetti viinitynnyrit häihin muka häälahjanaan ja pahoitellen kirjeellä, ettei voinut itse osallistua juhliin. Lahja otettiin kiitollisena vastaan ja ilomielin suostuttiin kuningatar Jarosławan pyyntöön, että viiniä käytettäisiin vasta, kun tuli aika juoda malja avioparien terveydelle.
osa 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti