Jos 9

osa 1
osa 8

Luolan ulkopuolella – tai sen sisäpuolella varsinkaan – ei ollut turvallista paikkaa viettää yötään, joten matka jatkui rinnettä alas. Selden oli synkkä ja hiljainen, Tosca hilpeä ja puhelias. Tosca yhä arveli miehen vaitonaisuuden johtuvan vain loukkaantumisen aiheuttamasta huonovointisuudesta ja auttoi tätä epätasaisella polulla parhaansa mukaan – vaikka ei sitten ollutkaan kehdannut kysyä mistä kiikasti. Kun kumpikin oli turvallisesti polun päässä ja edessä oli enää pitkä patikointi linnaan, Selden oli onnistunut päättämään, mitä tekisi. Hän kertoi Toscalle.
  ”Minulle annettiin tehtäväksi etsiä kruunu”, hän sanoi ilman mitään pohjustuksia. Epäluuloisuudesta oli tullut Toscalle toinen luonto eikä hänen ollut vaikea päätellä jatkoa.
  ”Mutta ei prinsessan pelastamista varten, vai mitä?” hän kysyi terävästi ja Selden myönsi Toscan olevan oikeassa. ”Minun oli tarkoitus varmistaa, että kukaan prinsessan alamaisista ei löytäisi sitä.”
Tosca oli nopea suuttumaan, mutta raivostuneena hänen puhelahjansa eivät olleet parhaimmillaan. Hän ei vähään aikaan pystynyt kuin kihisemään kiukusta. Selden yritti pelastaa tilanteen: ”Voin auttaa pelastamaan prinsessan. Joosua ei ole paha, olen varma, että hän ymmärtää, jos selitän hänelle…”

Jos Tosca olisi vielä uudestaan uskaltanut luottaa Seldeniin ja hyväksynyt avuntarjouksen, he olisivat hankkineet sepältä kruunusta jäljitelmän, jonka Selden olisi sitten vienyt Joosualle. Seldenin pidätellessä Joosuaa ja yrittäessä vakuuttaa tämä siitä, että prinsessa todella kannatti pelastaa, Tosca olisi livahtanut linnaan oikean kruunun kanssa. Ihan vain siltä varalta, että Joosua osoittautuisi paksukalloisemmaksi kuin mitä Selden arveli hänen olevan. Ferdinand olisi huomannut Toscan ja ilmoittanut Joosualle. Joosua olisi käsittänyt Seldenin pettäneen hänet ja kaikki Seldenin yritykset vakuuttaa ystävänsä prinsessan pelastamisen tärkeydestä olisivat valuneet hukkaan. Joosua olisi komentanut Ferdinandin ja yksikertaisen, mutta uskollisen Montmorencyn estämään Toscaa ja Selden puolestaan olisi kiirehtinyt Toscan avuksi.
Noiden neljän kamppaillessa olisi patsaan ylle rakennettu paviljonki saanut niin pahoja kolhuja, että se olisi lopulta sortunut. Montmorency olisi paviljongin huojunnan pelästyttämänä peräytynyt sen luota ja huomaamattaan vienyt mukanaan myös niskassaan roikkuvan Toscan. Selden olisi vaaran tajutessaan tönäissyt Ferdinandin paviljongin alta ja Ferdinand olisi kaatuessaan taittanut jalkansa. Romahtavan paviljongin kattopalkki olisi pudotessaan osunut Seldeniin lävistäen hänen sydämensä ja sammuttaen hänen elämänsä hetkessä. Paviljonki itse olisi ensinnä murskannut alleen prinsessa Vegan tehden tyhjiksi kaikki yritykset pelastaa hänet ja tämän jälkeen se olisi sortunut vieressä seisovan Montmorencyn päälle. Tosca olisi ehtinyt hypätä karkuun miehen selästä, mutta kiltti Montmorency-parka olisi vammautunut pysyvästi. Naarmuitta selvinnyt Tosca olisi järkyttynyt murhenäytelmän todistamisesta niin pahoin, ettei olisi koskaan toipunut ennalleen. Joosua ei olisi pystynyt hyväksymään päätöstensä seurauksia vaan olisi viettänyt loppuelämänsä yrittäen vakuuttaa itselleen tehneensä oikein – kunnes olisi lopulta mennyt järjiltään. Onneksi siis ei Toscan luottamus ollut helposti palautettavissa.

osa 10