Lookista joulua villapaitavarkaalta.
25.12.2016
24.12.2016
23.12.2016
Muutos julkaisuajankohdissa
Tammikuusta alkaen kaivellaan pöytälaatikon tietokoneen uumenia kolme kertaa kuussa.
Uudet julkaisupäivät 6. 16. ja 26. päivä.
Edit.
Uusi julkaisupäivä maanantaisin.
Edit.
Uusi julkaisupäivä maanantaisin.
Hömpän viemää 7
Olin ihan unohtaa, että tänään piti laittaa tätä tavanomaista roskaa myös.
Ei olisi ollut suuri menetys, kun nyt oli hömpän vuoro ja ainoa lukijani on lukenut tämän jo.
Hömppää tulee tästä edespäin yksi osa kerrallaan, eli osa 8 ei tule huomenna vaan sitten joskus.
osa 1
osa 6
Benjaminilla oli loistava päivä töissä. Asia saattoi liittyä jotenkin siihen, ettei Beatrice ollut sinä päivänä lähtenyt ajamaan minnekään. Benjamin ei kyllä edes valvonut liikennettä sinä päivänä… (Salemville oli pieni paikka ja siellä oli vain vähän lainvartijoita, useilla hommat vaihtelivat melkoisesti eikä ollut mitenkään epätavallista, että murhapaikalta takaisin asemalle suuntaava konstaapeli lätkäisi matkan varrella sakot väärin pysäköityyn autoon. Kaipa se oli olevinaan tehokasta.) Jostain syystä Benjamin kuitenkin tarkkaili tietyn värisiä ja mallisia autoja rikkeiden varalta. Tavallaan hän oli ilahtunut, tavallaan pettynyt, kun tarkkailu ei tuottanut tulosta. Mielialaa tietenkin nosti moni muukin asia. Mitään kovin vakavaa ei ollut tapahtunut Salemvillen alueella tuona päivänä (yleensä, jos Salemvillen poliisikunnalla oli hyvä päivä, sen toimittajilla oli tavattoman kurja päivä), kahvi oli poikkeuksellisen hyvää ja Benjamin voitti kädenväännössä jokaisen, joka hänet ruokatunnilla haastoi. Yksinkertaiset ilot ovat parhaita. Benjamin oli myös kysynyt Aidanin tapauksen edistymisestä, mutta se ei odotetusti liikkunut minnekään. Tuskin selviäisi koskaan. Sitä oli turha murehtia, joten Benjaminilla oli yksinkertaisesti loistava päivä töissä. Ja sitten työpäivä loppui…
Joku oli tuonut lahjarasian Aidanin huoneeseen. Siihen ei ollut merkattu keneltä se oli, mikä oli ehdottoman huono merkki. Aidanilla ei ollut salaisia ihailijoita, sen verran hänkin tiesi. Hän oli kokeillut paketin painoa ja todennut sen liian painavaksi kokoonsa nähden, jotta se olisi voinut sisältää jotain mukavaa ja kätkenyt paketin sitä avaamatta ennen kuin yksikään hoitajista ehtisi nähdä sen. Aidanin olisi pakko taas lähteä ja paras hetki siihen olisi ollut eilen. Nyt hänen täytyisi livahtaa tiehensä sanomatta mitään kenellekään. Mieluiten niin, että kun hänen lähtönsä huomattaisiin hän olisi jo kaukana. Asiasta teki sitäkin raskaamman, kun Aidan ei tiennyt voisiko koskaan enää palata. Tämäkin kerta oli selkeästi ollut virhe. Nyt Demetrius oli vielä tyytynyt toimittamaan Aidanin sairaalaan, mutta ennen pitkää hänkin takuulla tajuaisi, että joillekin perheen hyvinvointi oli omaa terveyttä tärkeämpi ja siinä vaiheessa ei kukaan Aidanin läheisistä olisi turvassa. Ei ollut vaihtoehtoja. Aidan ei olisi vielä saanut liikauttaa eväänsäkään, etteivät tikit aukenisi, mutta siitä välittämättä hän hivuttautui ylös vuoteesta kaapille, jossa oli Adrianan hänelle tuomat vaatteet. Hänellä olisi ainakin puoli tuntia ennen kuin hoitaja seuraavan kerran ilmestyisi.
22.12.2016
21.12.2016
20.12.2016
19.12.2016
Joulukalenteri 19
18.12.2016
Joulukalenteri 18
17.12.2016
16.12.2016
15.12.2016
14.12.2016
13.12.2016
12.12.2016
11.12.2016
10.12.2016
9.12.2016
8.12.2016
Joulukalenteri 8
Ellakors 1b
Ettei kukaan erehtyisi luulemaan tämän blogin oikeasti muuttuneen kiinnostavaksi, laitan tänne kissakuvien väliin tällaisen tyhjänpäiväisen tekstinpätkän.
Yleisön pyynnöstä.
osa 1a
Syyskuu 1885
Kaksi päivää oli kulunut siitä, kun Ellakorsin väki oli noukkinut matkaansa aeriaalin Israfilin kaupunkia ympäröivältä joutomaalta ja aluksen elämä oli jatkanut normaaleja latujaan poikkeuksellisesta vieraasta huolimatta. Oli matruusi Carnahanin vuoro huolehtia viherhuoneen kasvinäytteistä. Lähes heti astuessaan viherhuoneeseen hän huomasi aeriaalin makuulla yhdellä seinänvierustan penkillä. Carnahan ei ajatellut asiasta mitään, monet miehistön jäsenet mielellään lepäsivät viherhuoneessa, miksei siis herra Qayin. Matruusi jatkoi töitään tavalliseen tapaan aeriaalista välittämättä, mutta hänelle alkoi vähitellen tulla hankala olo. Hän vilkaisi välillä Qayinin suuntaan ja palasi jälleen puuhiinsa todettuaan, ettei tämä ollut hievahtanutkaan. Selittämätön hankala olo ei kuitenkaan jättänyt matruusia rauhaan ja mies vilkaisi aeriaalia yhä useammin, kunnes lopulta jäi tuijottamaan tätä useaksi minuutiksi. Aeriaali ei liikkunut. Ei lainkaan. Carnahan astui lähemmäs kunnes oli aivan miehen vierellä ja yritti kohteliaasti puhutellakin tätä, mutta ei muutosta. Lopulta matruusi polvistui aeriaalin vierelle ja varovasti tunnusteli tämän kättä. Kylmä. Hän oli kuullut, että aeriaaleilla oli tavallista matalampi ruumiinlämpö, mutta käsi oli jääkylmä ja kasvihuoneessa oli sentään keskimääräistä lämpimämpi ilma. Aeriaali ei näyttänyt hengittävän eikä matruusin onnistunut löytää tältä pulssia. Matruusi Carnahan mietti jo kuuluiko hänen ensin kutsua tohtori Spiner vai raportoida kapteenille, kun aeriaali avasi silmänsä ja pelästytti hänet pahanpäiväisesti. Matruusi vakuutti herra Qayinille ettei tämä ollut häirinnyt hänen työtään ja yhä hivenen järkyttyneenä jatkoi kasvien hoitoa aeriaalin mennessä herra ties minne säikyttelemään ihmisiä olemattomalla pulssillaan.
7.12.2016
6.12.2016
Joulukalenteri 6
5.12.2016
4.12.2016
3.12.2016
Joulukalenteri 3
2.12.2016
1.12.2016
Joulukalenteri 1
Kajahtaneiden kissaleidienkin on seurattava
aikaansa eli tungettava netti täyteen huonoja otoksia lutuisesta karvapallostaan.
Siispä, tässä on Lookisen ensimmäinen (ja mitä
suurimmalla todennäköisyydellä ainoa) joulukalenteri. Kuvat tylsästi aikajärjestyksessä ja tavanomaiset ikävystyttävät tekstinpätkät tavalliseen tapaan 8. ja 23. päivä väliin tunkevista huonoista kissakuvista huolimatta.
Missä Muruseni on?
![]() |
Keittiön tuolilla pöydän alla oli aluksi Murun lempipaikka. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)