Ellakors 11b

osa 1a
osa 11a

Kesäkuu 1886

Ellakors nukkui. Se seisoi kallioisessa maastossa hivenen kallellaan. Aluksen jalat olivat kaikki lakanneet liikkumasta samalla hetkellä, useat niistä kesken askeleen. Moottorit olivat seisahtuneet aivan yhtä yllättäen. Melkein kuin aika olisi pysähtynyt. Melkein. Kellot nakuttivat yhä eteenpäin ja ihmiset lojuivat uneen vaipuneina kuka missäkin. Herra Qayin, joka ei ollut pysähtynyt kuten koneet eikä nukahtanut kuten ihmiset, kulki ympäri alusta etsien tapahtuneelle selitystä. Hän löysi jotain, joka hänen laillaan ei ollut kone eikä ihminen. Olento seisoi selin herra Qayiniin. Se oli onnistunut käynnistämään erään aluksen tietokoneista ja olennon läpikuultavan ruumiin läpi Qayin saattoi nähdä kuinka ruudulla vilistivät tiedot kaikista aluksen aikaisemmista harharetkistä.
  ”Voinko auttaa?” Tietokone sammui, kun olento lakkasi suomasta sille huomiotaan ja kääntyi yllättyneenä katsomaan Qayinia.
  ”Sinä näet minut”, olento henkäisi ja tuijotti aeriaalia niin tiiviisti, että kuka tahansa toinen olisi siitä jo hermostunut.
  ”Ilmiselvästi.”
  ”En ole vuosisatoihin tavannut ketään, joka pystyy näkemään minut.”
  ”Oletteko kokeilleet jättää heidät tajuihinsa?” Qayin ehdotti ja olento vilkaisi nukkuvia ihmisiä, jotka kansoittivat huoneen lattiaa.
  ”Ensimmäisen puolentuhannen aluksen ajan. Sitten kyllästyin. Nyt minä vain pysäytän ne siksi aikaa, kun tutkin niiden tiedostot.” Ellakorsin jäljelle jääneiden lokien tutkiminen ei kuitenkaan enää kuulunut osaksi olennon päiväsuunnitelmia. ”Sinä tulet minun mukaani”, se sanoi herra Qayinille eikä kyseessä ollut pyyntö tai käsky, vaan toteamus.
  ”En.”
  ”Sinä tulet mukaani ja jätän nämä muut eloon.”
  ”Jos katoan yllättäen, he tulevat etsimään minua.”
  ”No onpa sinulla suuret luulot itsestäsi”, olento tuhahti eikä selvästikään tullut ajatelleeksi sitä vaihtoehtoa, että aluksen ihmiset olisivat yhtä kiinnostuneita aeriaalista kuin hänkin.
  ”Ei minusta. Heistä. Heillä on merkillinen taipumus välittää jopa sellaisista kuin minä”, Qayin selitti. Olennon mielestä asia ei ollut ongelma.
  ”Siinä tapauksessa tulet mukaani ja minä tapan nämä muut”, olento totesi. Sillä oli hyvin heikko käsitys siitä, kuinka neuvottelut toimivat.
  ”Voin tulla mukaanne, jos herätätte herra Rothin ja annatte minun selittää hänelle, että aion lähteä.” Olento harkitsi ehdotusta. Sen mielestä oli käsittämätöntä, että ihmiset välittäisivät tai edes huomaisivat, jos yksi heistä katoaisi – heitä oli sentään aluksella yli kaksisataa ja olento tiesi, että muualla ihmisiä oli vielä paljon enemmän. Mutta jos Qayin kuitenkin oli tässä asiassa oikeassa…
  ”Ei. Hän ei kuitenkaan suostuisi. On varmempaa tappaa kaikki.”
Herra Qayinilta vei melkoisen kauan saada olento ymmärtämään, että saisi hänet mukaansa elossa vain, jos se antaisi ihmisten lähteä. Varmistaakseen, ettei kukaan palaisi etsimään herra Qayinia, kaikki tiedot hänestä pyyhittiin heidän muisteistaan ja aluksen tiedostoista. Se oli toiminut hyvin jonkin aikaa.

Paussi 2

Harkitsin lopettavani lookisen tauon viikon etuajassa, mutta ei sitten, koska flunssa.

Lookinen palaa siis suunnitellusti ensi maanantaina Ellakorsin merkeissä. 

Eihän se jäänyt jännään kohtaan? Hah, mikä tyhmä kysymys, ei voi jäädä jännään kohtaan ellei jänniä kohtia ole ainuttakaan.

Kuitenkin...

Kartoitin roskan määrän ja yritin keksiä missä tahdissa niitä ängen tänne ja tällä hetkellä lopputulos on:

Roskaa on vähän, joten laitetaan nyt toistaiseksi vain joka toinen viikko.

Toistaiseksi = kunnes seuraavan kerran hermostun tähän pelleilyyn.

Ja kun nyt  täällä ollaan, tässä vielä pieni pätkä, jonka löysin hylättyjen kansiosta:

Sinistren neljäskymmenestoinen kuningas, Basile IX, tunnettiin myös lisänimellä sietämätön, koska hänellä oli suorastaan ilmiömäinen kyky suistaa neuvonantajansa raiteiltaan. Tämä ei kylläkään ollut täysin hänen omaa ansiotaan, sillä tuohon aikaan neuvonantajan virka oli huomattavasti kuninkaan virkaa pitkäikäisempi ja niinpä lähestulkoon kaikki hänen neuvonantajansa olivat toimineet tehtävässään jo Basile VIII:n sekä Basile VII:n, muutamat jopa Leroy III:n aikana. Näiden kolmen käsitys hallitsemisesta oli ollut nimen rustaaminen muutamaan paperiin silloin, kun sää ehdottomasti esti menemästä ulos saattamaan jonkin kookkaan eläinlajin muutaman yksilön verran lähemmäs sukupuuttoa. Neuvonantajien pääasiallinen tehtävä oli ollut tehdä kyseiset asiakirjat, toimittaa ne allekirjoitettavaksi ja sitten huolehtia että väki teki niin kuin niissä käskettiin tehdä. Basile VII tosin oli joskus kokeillut myös ajatteluksi kutsuttua toimintaa ja käyttänyt neuvonantajia puhumaan roskaa sillä aikaa kun hän itse päätti kuinka menetellä käsillä olevan asian suhteen. Asiat olivat olleet hyvällä mallilla ja sitten Basile IX oli noussut valtaistuimelle. Hän kysyi neuvoja. Hän kuunteli neuvoja. Hän saattoi jopa noudattaa niitä. Ja hän luki joka ikisen paperin ennen kuin allekirjoitti ne ja saattoi jopa esittää kysymyksiä niistä. Ja mikä pahinta, Basile IX tarkisti henkilökohtaisesti että asiat sujuivat niin kuin piti. Neuvonantajaparat eivät olleet tottuneet moiseen. He eivät halunneet tottua moiseen. Heistä asiat olivat sujuneet mainiosti, kun he itse tekivät tarvittavat päätökset ja hyväksyttivät ne sitten kuninkaalla, joka allekirjoitti kaiken lukematta mitään – paitsi tietenkin Basile VII:n aikana, jolloin he puhuivat lämpimikseen kuninkaan kuuntelematta sanaakaan ja tulkitsivat sitten tämän päätökset parhaaksi katsomallaan tavalla. Basile IX suhtautui myös suorastaan hävyttömän välinpitämättömästi eräisiin pikkuseikkoihin, kuten avioliittoon ja suvun jatkamiseen. Näissä asioissa hänellä ei toiminut joko kuulo tai ymmärrys. Monta kertaa hänelle vihjaistiin jonkin läheisen maan hallitsijan tyttären tulleen naimaikään eikä hän muuta tehnyt kuin tiedusteli pitäisikö neitoselle lähettää syntymäpäiväonnittelut. Lopulta hän meni naimisiin aivan tavallisen aatelisnaisen kanssa, saatuaan jostain sellaisen merkillisen ajatuksen että avioliitossa oli kyse ihmisten, ei maiden välisistä suhteista. Eräs neuvonantajista joutui turvautumaan itse neuvoa-antaviin, kun hän oli ilmaissut paheksuntansa niin epäsuhtaisesta liitosta ja saanut vastaukseksi iloisesti lausutun ”mutta hänhän on kuninkaallinen sitten, kun hän on naimisissa kanssani eikö vain? Jolloin olen naimisissa kuninkaallisen kanssa eikä liitossa ole mitään epäsuhtaista.” Neuvonantajat eivät mitenkään pystyneet estämään avioliittoa, joten he tyytyivät paheksumaan sitä.

En osaa sanoa mitä tämä hylättyjen joukossa teki, koska se on jokseenkin yhtä tasokas kuin kaikki muukin täällä. Eli täyttä sontaa.