Ellakors 1b

Ettei kukaan erehtyisi luulemaan tämän blogin oikeasti muuttuneen kiinnostavaksi, laitan tänne kissakuvien väliin tällaisen tyhjänpäiväisen tekstinpätkän. 

Yleisön pyynnöstä.

osa 1a

Syyskuu 1885 

Kaksi päivää oli kulunut siitä, kun Ellakorsin väki oli noukkinut matkaansa aeriaalin Israfilin kaupunkia ympäröivältä joutomaalta ja aluksen elämä oli jatkanut normaaleja latujaan poikkeuksellisesta vieraasta huolimatta. Oli matruusi Carnahanin vuoro huolehtia viherhuoneen kasvinäytteistä. Lähes heti astuessaan viherhuoneeseen hän huomasi aeriaalin makuulla yhdellä seinänvierustan penkillä. Carnahan ei ajatellut asiasta mitään, monet miehistön jäsenet mielellään lepäsivät viherhuoneessa, miksei siis herra Qayin. Matruusi jatkoi töitään tavalliseen tapaan aeriaalista välittämättä, mutta hänelle alkoi vähitellen tulla hankala olo. Hän vilkaisi välillä Qayinin suuntaan ja palasi jälleen puuhiinsa todettuaan, ettei tämä ollut hievahtanutkaan. Selittämätön hankala olo ei kuitenkaan jättänyt matruusia rauhaan ja mies vilkaisi aeriaalia yhä useammin, kunnes lopulta jäi tuijottamaan tätä useaksi minuutiksi. Aeriaali ei liikkunut. Ei lainkaan. Carnahan astui lähemmäs kunnes oli aivan miehen vierellä ja yritti kohteliaasti puhutellakin tätä, mutta ei muutosta. Lopulta matruusi polvistui aeriaalin vierelle ja varovasti tunnusteli tämän kättä. Kylmä. Hän oli kuullut, että aeriaaleilla oli tavallista matalampi ruumiinlämpö, mutta käsi oli jääkylmä ja kasvihuoneessa oli sentään keskimääräistä lämpimämpi ilma. Aeriaali ei näyttänyt hengittävän eikä matruusin onnistunut löytää tältä pulssia. Matruusi Carnahan mietti jo kuuluiko hänen ensin kutsua tohtori Spiner vai raportoida kapteenille, kun aeriaali avasi silmänsä ja pelästytti hänet pahanpäiväisesti. Matruusi vakuutti herra Qayinille ettei tämä ollut häirinnyt hänen työtään ja yhä hivenen järkyttyneenä jatkoi kasvien hoitoa aeriaalin mennessä herra ties minne säikyttelemään ihmisiä olemattomalla pulssillaan.

”Herra Qayin, olinkin juuri tulossa tapaamaan teitä. Oletteko toipunut hyvin?” kapteeni Roth kysyi hyväntuulisesti.
  ”Sen verran, että tohtori Spiner sallii minun lähteä sairasosastolta, kapteeni Roth. Ei vielä riittävästi, jotta hän antaisi minun lähteä alukselta.”
  ”Teidän täytyy olla todella hyvässä kunnossa jos hän itse on päästänyt teidät lähtemään edes sairasosastolta”, kapteeni huomautti. ”Entä oletteko muuten viihtynyt Ellakorsilla? Meillä ei ole ennen ollut aeriaaleja täällä ja pelkäänpä unohtaneeni kysyä, tarvitsetteko jotain erityistä, kuten… ruumisarkkua nukkumiseen?”
  ”En ole varma mitä tarkoitatte, kapteeni Roth,” Qayin vastasi kohteliaasti.
  ”Matruusi Carnahan löysi Teidät kuolleena kasvihuoneesta ja järkyttyi pahanpäiväisesti. Hän järkyttyi vielä enemmän kun nousitte ylös ja kävelitte omin jaloin pois.”
  ”Aivan, eräs miehistänne osui paikalle kun olin lepäämässä.”
  ”Lepäämässä?”
  ”Minä en nuku”, aeriaali selitti. ”Lepään mieluummin eräänlaisen meditaation avulla. Sen aikana aineenvaihduntani hidastuu lähes huomaamattomaksi. Olen pahoillani, jos pelästytin herra Carnahanin.”
  ”Hän selviää kyllä”, kapteeni vakuutti. ”Ettekö ikinä nuku?”
  ”Ennen kuin tohtori Spiner huumasi minut en ollut nukkunut 66 vuoteen.” Herra Qayin ei näyttänyt 66-vuotiaalta saati riittävän vanhalta mieheksi, joka on valvonut niin kauan. Kapteeni onnekseen välttyi vastauksen keksimiseltä, kun hänet kutsuttiin komentosillalle.

Kapteeni tuskin ennätti astua komentosillalle, kun luutnantti Sanada jo ojensi hänelle paperin. ”Viesti ETM:ltä, kapteeni.” Roth kiitti ja istui tuoliinsa viestiä lukemaan. Pieni paperilappunen tuhosi onnistuneesti hänen hyvän tuulensa. ”Minun on parasta keskustella herra Qayinin kanssa vielä uudemman kerran”, hän totesi itsekseen ja lähti etsimään heidän vieraansa käsiinsä. Aeriaalin löytäminen ei ollut vaikeaa, hankalampaa oli kertoa asiansa.
  ”Herra Qayin”, kapteeni sanoi vaivautuneena. ”Sain viestin ETM:ltä ja pahoin pelkään, että Teistä on nyt annettu yleinen etsintäkuulutus.” Hän katsoi aeriaalia tutkivasti. ”Te ette vaikuta yllättyneeltä.”
  ”En. Kun presidentti Cowden epäonnistui löytämisessäni oli ilmiselvää, että hän hakisi apua korkeimmalta taholta, jonka keksisi. ETM oli loogisin vaihtoehto.”
  ”Ette myöskään vaikuta huolestuneelta”, kapteeni huomioi.
  ”Minulle tämä on hyvä asia”, Qayin huomautti. ”Nyt, kun hän on vetänyt ETM:n juttuun mukaan, hänen on myös pakko mukautua sen toimintatapoihin. Hän ei siis saa minua tuomittavaksi Israfiliin, missä minusta olisi helppo hankkiutua eroon, vaan hän joutuu esittämään asiansa ETM:n tuomioistuimelle. Ne syytökset eivät tule pitämään.”
  ”Ei siis ollut kovin fiksua häneltä valittaa ETM:lle.”
  ”Jos hän kykenisi järkevään ajatteluun hän ei olisi alun perinkään tarvinnut palveluksiani” herra Qayin totesi tyynesti. ”Oletan että olette saaneet määräyksen pidättää minut tavattaessa?”
  ”Niin olen.”
  ”Siinä tapauksessa minun nähtävästi täytyy jäädä vieraaksenne vielä joksikin aikaa.”
  ”Arvostan sitä, ettette heittäydy hankalaksi. Kuljemme Kalligeneian tukiaseman ohi muutaman päivän kuluttua. Siellä on ETM:n tuomioistuin, jossa Israfilin esittämä valitus voidaan hoitaa. Siihen saakka minun täytyy rajoittaa liikkumistanne aluksella,” kapteeni Roth selitti ja tilanne selvästi vaivasi häntä itseään enemmän kuin hänen vangiksi muuttunutta vierastaan.
  ”Siirrynkö selliosastolle?” aeriaali kysyi kohteliaasti.
  ”Aiotteko aiheuttaa ongelmia?” Kapteeni tiedusteli. Qayin vastasi kieltäväsi. ”Siispä arestin pitäisi riittää.”

Herra Qayin sai pitää vapautensa vielä vähän pidempään, sillä juuri silloin Ellakors joutui ongelmiin. Kapteeni Roth kiirehti takaisin komentosillalle manaillen mennessään. Koko päivä yhtä edestakaisin ravaamista. Niin kuin kapteeni oli jo ehtinyt päätellä, Ellakors oli hyökkäyksen kohteena. Hyökkääjä ei vaikuttanut kovin uhkaavalta, kapteeni ihmetteli kuka ylipäänsä oli riittävän hullu hyökätäkseen säilyketölkillä Ellakorsin kokoisen aluksen kimppuun. Alus oli vieraan näköinen jopa Walshille, mikä oli harvinaislaatuista. Se tulitti jatkuvasti, aiheuttamatta juuri sen enempää vauriota kuin kiviä heittelevä lapsilauma, mutta kapteeni halusi kuitenkin hätistää mokoman itikan kimpustaan. Hän määräsi ampumaan takaisin aivan pienellä voimalla. Tarkoitus oli vaurioittaa alusta, mutta ei ketään sen matkustajista. Pikkuinen alus vastasi välittömästi ja tällä kertaa Ellakors selvästi tärähti osuman voimasta. Tarvittiin siis järeämpiä otteita.
  ”Älkää vastatko tulitukseen.” Kapteeni Roth ei ollut huomannut herra Qayinin seuranneen häntä komentosillalle. Kukaan muu ei selvästikään ollut huomannut, ettei herra Qayin oikeastaan tullut sinne kapteenin seurassa. Heidän pitäisi tarkistaa aluksen turvallisuusjärjestelyjä. Myöhemmin. ”Heillä ei ole riittävää tulivoimaa tämän aluksen vahingoittamiseen”, aeriaali lisäsi. Ulkopuolella häirikkö jatkoi hyökkäystään jopa aiempaa innokkaammin, aivan kuin se olisi yrittänyt saada Ellakorsin antamaan samalla mitalla takaisin, mutta nyt sen ammuksilla ei taas ollutkaan juuri mitään vaikutusta. Kaikki katsoivat kapteenia, kapteeni katsoi Qayinia ja kohta kapteenille jo valkeni. Pienen aluksen kilvet heijastivat takaisin kaikki osumat. Hyökkääjät yrittivät saada Ellakorsin tuhoamaan itsensä, luultavasti aikomuksenaan ryöstää sen jäännöksistä kaikki myyntikelpoinen. Kapteeni kääntyi yliperämiehensä puoleen ja näki tämänkin käsittäneen, mitä aeriaali tarkoitti.
  ”Pyhä Trinian, kuinka lähelle tuota alusta pystyt avaamaan portaalin?” kapteeni kysyi.
  ”Onko itse aluksen sisällä riittävän lähellä?”
  ”Eivätkö kilvet estä sitä?”
  ”Heidän kilpensä torjuu hyökkäykset ainoastaan viskaamalla ne takaisin lähettäjälle ja portaaleja ei voi heijastaa takaisin.” Kapteeni antoi Walshille toimintaohjeet ja kääntyi kiittääkseen herra Qayinia avusta, mutta tämä oli jo lähtenyt arestiinsa.

Säilyketölkin romunkerääjärosvot eivät tajunneet mikä iski, ennen kuin kaikki oli vangittu ja viety portaalin läpi Ellakorsiin. Kaksikymmenhenkinen miehistö pääsi viettämään aikaansa Ellakorsin selleihin ja heidän oma aluksensa jäi tyhjänä aloilleen nököttämään, kunnes eräs toinen romunkerääjäsakki vei sen mukanaan ja myi varaosiksi. Kohtalon ivaa, varmaankin. Loppumatka Kalligeneiaan sujui välikohtauksitta. Qayin vietti sen suljettuna hänelle osoitettuun huoneeseen ja pysyi lupauksessaan olla aiheuttamatta ongelmia. Kun Ellakors sitten saapui Kalligeneiaan, kapteeni Roth ja hänen turvapäällikkönsä luutnantti Bracewell jättivät sekä romunkerääjät että herra Qayinin paikallisten viranomaisten haltuun. Ellakorsin miehistön kannalta Israfilin tapahtumat oli loppuun käsitelty.

osa 2